Pääkirjoitus: Kiitos esimerkistä, pyhä isä

13.2.13

Pääkirjoitus

Kiitos esimerkistä, pyhä isä

Roomalaiskatolisen kirkon johtaja, paavi Benedictus XVI eroaa tehtävästään helmikuun lopussa. Vatikaanin maanantainen tiedote jätti hämmennykseen ison osan maailmaa. Uutisen kohauttavuudelle löytyy syynsä paaviuden historiasta: vastaavaa on sattunut viimeksi keskiajalla. Paavin eroihin ei ole totuttu katolisessa maailmassa.
   Uutisen harvinaislaatuisuuden ymmärtää myös pystykorvaluterilainen. Tai sitten ei: emmehän me luterilaiset taida kovinkaan hyvin tietää, mistä paaviudessa, paavin virassa on kyse. Me olemme ulkopuolisia tässä asiassa.
   Jos ikääntyneen paavin odottamattomaan eroilmoitukseen reagoi niin sanotusti lonkalta, ratkaisu erosta voimien vähetessä tuntuu pelkästään luonnolliselta, viisaalta ja vastuuntuntoiselta.
   Kaikki väsyvät, paavikin, ja silloin on syytä antaa tilaa uusille ihmisille.
   Hieman sarkastisesti voisi todeta paavienkin olevan lopulta vain ihmisiä, vaikka he ovat katolisen kirkon mukaan Pietarin viran seuraajia, eivätkä siis keitä tahansa pyhiä isiä. Pietari oli Jeesuksen apostoleista ensimmäinen ja merkittävin. Siksi paavi, Rooman piispa, on ensimmäinen vertaistensa joukossa, Jeesuksen Kristuksen sijainen.
   Kun iäkäs paavi Benedictus XVI kertoi voimiensa hiipumisesta maanantaina, pyhä isä tuntui ihmiseltä, johon luterilainenkin saattoi samaistua ongelmitta. 85-vuotiaan paavin ei tarvitse enää työskennellä alati kiihtyvätahtisessa maailmanmenossa.
   Paavi Benedictus XVI erosi, kun ymmärsi, ettei enää jaksa. Millainen esimerkki rohkeudesta ja kyvystä luopua vallasta!
   Viimeiseksi jääneessä uudenvuoden puheessaan paavi tuomitsi itsekeskeisyyden. Hänellä oli huolenaan yhteiskuntien heikoimmassa asemassa olevat, joita kova kapitalismi ei suojele.
   Tuota puhetta siteerattiin runsaasti Suomessakin. Hyvä niin.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 6/2013