Teologian koulutusta uudistetaan. Papit kokevat: Ihmissuhdetaidoissa riittämättömyyttä

20.2.13

Käytännön taitojen opettaminen on hyvin ohut ja riittämätön. Kukaan ei esimerkiksi kertonut yksityiskohtia siitä, mitä pappi tekee hautauksessa hiekkalapiolla. Papin ajankäytön suunnittelusta ei puhuttu koulutuksessa yhtään sanaa. Erityisesti taloushallinto on sellainen alue, mikä olisi tosi tärkeää olla tuttua ja mihin eivät papinkoulut antaneet lainkaan valmiuksia.

Näin toteavat Rauhan Tervehdyksen levikkialueen papit. Toimitus esitti heille kysymyksen, millaista osaamista papin arkinen seurakuntatyö vaatii tänä päivänä, johon teologinen tiedekunta eikä myöskään tuomiokapitulin järjestämä pastoraalikoulutus ole antanut riittäviä valmiuksia ja taitoa.

Piispat pähkivät
pappien koulutusta

Rauhan Tervehdyksen kysymysten taustalla oli viimeviikkoinen piispainkokous. Sen yhtenä aiheena oli pappien koulutuksen uudistaminen. Koulutuksen uudistamiseen tuo paineita muun muassa yhteiskunnan moniarvoistuminen ja viestinnän muutokset, kuten sosiaalisen median yhä yleisempi käyttö.
Myös pappien taustat ovat nykyisin toisenlaiset kuin aiempina vuosikymmeninä. Kärjistäen on todettu, että ennen vanhaan papit tulivat alttarille kirkonpenkistä, mutta nykyisin sakastista.
Kuvaus kertoo muun muassa siitä, että aiempaa harvempi teologian opiskelija kertoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen ja myös yhä harvempi teologian opiskelija on ollut mukana aktiivisesti seurakuntaelämässä, kuten isostoiminnassa.

Ihmisten kohtaamiseen
lisää taitoja

Pappien vastauksissa Rauhan Tervehdyksen toimitukselle korostui muun muassa näkemys siitä, ettei teologian opiskelu anna riittävästi valmiuksia ihmisten kohtaamiseen ja esiintymiseen.
Myös atk-taitoja perättiin lisää opintoihin. Esimerkiksi Oulussa päivystävä pappi joutuu hallitsemaan yhtä aikaa tila- ja henkilöstövaraukset, kun sovitaan kirkollisista toimituksista, kuten vihkimisistä.
Jos Oulun seudun papit saisivat päättää, he uudistaisivat pappien koulutusta lisäämällä opintokokonaisuuksiin muun muassa juuri esiintymistaidon osaamista. ”Enemmän pakollista opetusta äänen käytössä ja luovassa ilmauksessa”, kirjoitti eräs pappi lehdelle.

Vähin eväin liikkeelle,
elämä opettaa lisää

Ihmisten kohtaamiseen liittyvää opetusta perusteltiin pappien vastauksissa muun muassa näin: ”Joudun usein kohtaamaan työssäni mielenterveysongelmista kärsiviä seurakuntalaisia. Heidän kanssaan työskentely, sielunhoidollinen kohtaaminen on vaikeaa.”
”Opiskelun aikana keskustelimme usein muiden aikuisopiskelijoiden kanssa siitä, kuinka vähin eväin papit lähtevät seurakuntatyöhön. Tietoa on kyllä vaikka muille jakaa, mutta kun se ei riitä ihmisen surujen ja kriisien kohtaamisessa.”
Eräs vastaajista muistutti, että papin työssä tarvitaan monipuolisesti ihmissuhdetaitoja ja tarvittavat taidot kehittyvät vähitellen työn myötä. Ihmisten kohtaamista ei voi välttämättä opettaa.
Eräässä viestissä todettiin suorapuheisesti, että teologinen koulutus on hyvin tieteellinen ja jollain tavalla kaukana tavallisten ihmisten elämästä ja arjesta.

Yhteys seurakuntaan
korostuu

Yksi piispojen tärkeä korostus on, että pappien koulutuksessa tulee painottaa tulevaisuudessa aiempaa enemmän seurakuntaelämän tuntemusta. Suunnitteilla on pakollinen portfolio, joka kertoisi pappisvihkimystä hakevan henkilön osallistumisesta seurakunnan toimintaan.
Tähän näkemykseen yhdytään myös ”kentällä”. ”Kaikkein merkittävintä on luonnollisesti oma sisäinen, hengellinen elämä. Messuun osallistuminen ja omakohtainen asioiden pohtiminen ja omien kokemusten löytämien ja tunteiden tunteminen”, toteaa eräs pappi Rauhan Tervehdykselle.

Riitta Hirvonen
Rauhan Tervehdyksen tilaajaseurakuntien pappien kommenteista pappien koulutukseen lisää pääkirjoituksessa sivulla 2.

Facebook-kyselyssä sanottua

Rauhan Tervehdys järjesti Facebookissa kyselyn, jossa pohdittiin, millainen osaaminen on papin työssä tärkeintä. Neljästä vastausvaihtoehdosta tärkeimmäksi katsottiin hengellinen tuki. Ihmisläheisyys ja raamattutuntemus olivat jaetulla toisella sijalla. Puhe- ja esiintymistaidot jäivät neljänneksi.
Eri vaihtoehtoja perusteltiin muun muassa näin:

•     Mielestäni tärkeintä on, että pappien ja pastoreiden tulisi olla Pyhällä Hengellä täyttyneitä.
 •     Minusta hengellinen tuki on todella tärkeää siinäkin mielessä, että ymmärtää ettei toinen ole ehkä ihan niin Pyhällä Hengellä täyttynyt.
•     Käytännön työn kannalta pappi tarvitsee valtavasti puhe- ja viestintätaitoja. Itse olen valinnut ja kuullut valittavan papiksi erilaisiin tilaisuuksiin juuri heidät, jotka ”osaavat puhua” (puheen sisältö ja sen esittäminen). Sanoma menee perille, herättää pohtimaan, ajattelemaan – toisinaan haastaa kyseenalaistamaan, kun puhuja kykenee ja osaa käyttää kaikkia viestintäkanaviaan hyödykseen.
•     Kaikki muut ovat opeteltavissa, mutta jos ei ole ihmisläheinen, niin sellaista on hankala näytellä.
•     Kaikki kyselyssä mainitut ovat tärkeitä, mutta mitä opettaa, mihin hengellisyyteen ohjaa jne., jos ei arvosta ja tunne Raamattua?
•     Oikean sanan julistaminen ja rinnalla kulkemisen taito. Papin pitää osata kuunnella ja kuulla. Tarvitaan herkkyyttä ja ymmärrystä särkyneen ihmisen kohtaamiseen.

Mitä pappiskoulutukseen kuuluu?

•    Luterilaisen kirkon papiksi voi opiskella lukemalla teologiaa Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja ruotsinkielellä Åbo Akademissa Turussa.  Ortodoksisen pappiskoulutuksen voi suorittaa Pohjoismaissa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa.
•    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi haluavan kelpoisuusehdoista päättää kirkon piispainkokous, eli pelkkä yliopistotason tutkinto ei riitä papin töiden tekoon. Papiksi vihkimiseen vaaditaan kuitenkin teologian maisterin tutkinto, joka sisältää piispainkokoukset erikseen määrittelemät teologisten oppiaineiden vähimmäisopinnot. Luterilaisen kirkon papin virassa ei voi toimia, jollei ole evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.
•    Muihin uskontokuntiin kuuluvat hakeutuvat läntisen teologian pappislinjalle siksi, ettei monessakaan yhteisössä tai pienemmässä kirkossa ole olemassa omaa virallista pappiskoulutusta. Teologian maisterin tutkinto A-linjalta antaa heille kelpoisuuden papiksi toimimiseen oman yhteisönsä/kirkkonsa sisällä. Jotkin niistä antavat ennen vihkimystä lisäksi omaa opetustaan.
•    Kaikki teologiaa lukevat eivät kuitenkaan valmistu papeiksi. A-linjalta voi valmistua myös yhteiskunnan ja kulttuurin asiantuntijatehtäviin, kuten toimittajaksi tai tutkijaksi, ja B-linjalla opiskelevat valmistuvat uskonnonopettajiksi.
•    Teologian opiskelija voi olla ateisti tai kuulua mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tai kirkkoon. Tämä pätee sekä läntisessä että ortodoksisessa teologiassa.

Artikkeli on osa lehteä 7/2013