Walkers-toiminnan vapaaehtoinen

20.2.13

Olen toiminut nuorten parissa viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Sitä ennen tein töitä yli kolmellakymmenellä eri ammattinimikkeellä useilla eri aloilla ja vietin pidennettyä nuoruutta rajojani etsien. Kun muutama vuosi sitten kyllästyin epäsäännölliseen työtilanteeseeni, päätin keksiä jotakin muuta tekemistä ja löytää vastauksen kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona”.
Ilmaisjakelulehdessä oli ilmoitus hausta suorittamaan nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoa. Hain opiskelupaikkaa ja pääsin kouluun. Sattuman oikusta työharjoittelupaikka löytyi Aseman Lapset ry:n Oulun Walkers-toiminnasta.
Pidin hommasta, ja valmistuttuani minulle tarjottiin projektityöntekijän vakanssia edellisen työntekijän jäätyä äitiyslomalle. Sille tielle sitten jäin, ja nykyään toimin Oulun Walkersin toimintavastaavana.

Walkers-toimintaa on ollut Oulussa yli 14 vuoden ajan. Varsinaista yökahvilatoimintaa on ollut välillä vaikea järjestää rahoituksen puutteen vuoksi, mutta ahkerat vapaaehtoiset ovat keksineet aina keinonsa. Toimintaa on pyöritetty jopa henkilöautoista käsin.
Oulusta ei toistaiseksi ole löytynyt toiminnallemme pysyvää rahoitusta ja tiloja, vaikka toimintamme ehkäisee kustannustehokkaasti nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä. Meillä on tälläkin hetkellä kaksikymmentä koulutettua vapaaehtoistyöntekijää, jotka olisivat käytettävissä ympäri vuoden, jos vain yhden palkatun työntekijän palkka ja vuokratilat toiminnalle järjestyisivät. Onneksi olemme saaneet joitakin uusia tukijoita, ja tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta.
Halukkaita vapaaehtoisia ilmoittautuu jatkuvasti, ja olen totisesti sitä mieltä, että Oulun kannattaa satsata nuoriin. Jo pienellä panostuksella saadaan aikaan paljon tekoja, eikä pelkästään puhetta. Esimerkiksi Kuusamossa Walkers-kahvila on pyörinyt yhtäjaksoisesti jo 16 vuotta – ehkä Oulussakin joskus kyetään samaan.
Toimintamme on konkreettisesti sitä, että jalkaudumme keskustan kaduille perjantai-iltaisin. Kiertelemme Walkers-liiveihin sonnustautuneina jututtamassa nuoria ja kutsumme heitä kohtaamispaikkaamme lämmittelemään, kahville ja pelailemaan. Tällä hetkellä kohtaamispaikkanamme on Kahavila Pööna, jonka tiloja saamme Diakonissalaitoksen tuella käyttää veloituksetta.

Nuoret ovat yleensä hyvin käyttäytyviä ja pitävät huolen kavereistaan. On todennäköisempää löytää yksin kadulle jätetty sammunut aikuinen kuin samassa tilanteessa oleva nuori. Osa nuorista kaipaa aikuista juttukaveria, jolta voi esimerkiksi kysyä neuvoa mieltä askarruttaviin asioihin.
Harvinaisempia tapauksia ovat nuoret, joilla on esimerkiksi vakava identiteettiongelma tai sairaus, teini-iän raskaus, erittäin huonot kotiolot tai päihdeongelmaa. Tarvittaessa teemme yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta nuori saa oikeanlaista apua.
Toivon kaikkien nuorten ymmärtävän, että heissä jokaisessa piilee paljon voimaa ja ainutlaatuisuutta. Kiusaamisella, lokeroimisella ja ennakkoluuloilla on lannistettu tässä maassa aivan liian monia lahjakkuuksia keskinkertaisiksi selviytyjiksi, jopa syrjäytyneiksi. Rohkaiseminen ja kannustaminen tavalla tai toisella kannattaa, eikä se yleensä maksa mitään.

Maria-Melina Väyrynen

Seuraavassa osassa esittelemme kaverikoiratoimintaa harrastavan Kirsin. Ehdotuksia esiteltäviksi maailmanpelastajiksi voi laittaa osoitteeseen maria.vayrynen@dnainternet.net.

Artikkeli on osa lehteä 7/2013