Aatoksia: Nyt kyllä eroan kirkosta

9.4.13

Aatoksia

Nyt kyllä eroan kirkosta

Kirkosta eroamisesta on tullut protestin kaltainen huudahdus milloin millekin aiheelle.
   Tällainen asia oli vastikään kristillisdemokraatti Mika Ebelingin ydinvoimamielipide. Opettaja Ulla Klötzer kertoo Hufvudstadsbladetin mielipidekirjoituksessaan (4.4.), että luterilainen kirkko ei ole enää hänen paikkansa, koska kristillisdemokraateissa kannatetaan ydinvoimaa.
   Kotimaa24.fi uutisoi, että Porvoon piispa Björn Vikström nosti asian esille Facebook-profiilissaan pohtimalla tätä surullista ilmiötä, että helposti yksittäisen ihmisen lausunnot yleistetään koskemaan koko kirkkoa.
   Miksi näin on?
   Minusta vaikuttaa siltä, että asioiden monimutkaisuus ajaa ihmisiä tarrautumaan yksinkertaistettuihin malleihin, jotka tuovat turvallisuuden ja vaikuttamisen illuusion. On helpottavaa tuudittautua ajatukseen, että kirkko edustaisi jotain tiettyjä asioita – useimmiten tietysti mielellään niitä konservatiivisia.
   Niin ei kuitenkaan ole.
   Luterilainen kirkko ei ole oikeasti instituutio, jossa moraalisista tai eettisistä kysymyksistä oltaisiin yhtä mieltä. Sellainen kuvitelma ei ole yksinkertaisesti totta, vaan silkkaa satua. Luterilaisen kirkon luonteeseen kuuluu, että sen jäsenet muodostavat näkökulmia asioihin itsenäisesti.
   On siis hyväksyttävä tosiasia, että kaupunginvaltuutettu Mika Ebelingin mielipide ydinvoimasta on aivan samanarvoinen yhden ihmisen näkökulma kuin vaikkapa kansanedustaja Anna Kontulan.
   Ei parempi eikä huonompi, ei painavampi eikä kevyempi.
   Kontula puhuu fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämisen puolesta ja vastustaa ydinvoimaa. Hän on Ebelingin lailla aktiivisesti eettisiä kysymyksiä pohtiva kirkon jäsen, jolta ilmestyi vastikään uskontoaiheinen kirja.
   Jos kuitenkin tuntuu siltä, että Ebeling edustaa enemmän kirkkoa kuin Kontula, kannattaa miettiä, johtuuko tunne siitä, että Anna Kontula ei vaikuta kovin konservatiiviselta, hän on vasemmistolainen ja puhuu asioista, jotka eivät vastaa mielikuvaa ikävästä ja autoritatiivisesta kirkosta?
   Mielikuvakirkon taakse on kuitenkin turha paeta, sillä eettiset valinnat on jokaisen tehtävä itse. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei niitä ratkaise.

REBEKKA NAATUS

Artikkeli on osa lehteä 14/2013