Jumalanpalvelus ei kaipaa jippoja

3.4.13

Jumalanpalvelus ei kaipaa jippoja

Jumalanpalveluselämää kehitetään elokuusta alkaen Pekka Rehumäen johdolla.
   Kempeleen kirkkoherrasta tulee tuolloin Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän asiantuntija sekä Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja.
   Rehumäen johdettavaksi tuleva yksikkö on yksi Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston suurimmista.
   – Näen tehtäväni niin, että olen muutosjohtaja, joka junailee Kirkkohallituksessa hiljattain toteutettua organisaatiouudistusta inhimilliselle tasolle.
   – Ennen kaikkea tuon kuitenkin omaa osaamistani jumalanpalvelusten kehittämiseen.
   – En ole ”nippeliliturgikko”, vaan minulle tärkeämpää on jumalanpalveluksen osallistuva, osallistava ja innostava puoli.
   Rehumäki näkee, että jumalanpalveluksessa piilee valtavat, ammentamattomat mahdollisuudet ja mahtava markkinarako.
   – En lähtisi uudistamaan jumalanpalvelusta millään jipoilla, vaan pitkäjänteisyydellä, osallistavalla työllä ja yhdessä tekemällä.
   – Jumalanpalveluksen ydinhän on sama kuin alkuseurakunnan aikoina. Jos kuorii päältä kaiken pois, pohjalla on ihmisten kokoontuminen yhteiseen rukoukseen, sanankuuloon, kiitoslauluun, ehtoolliselle.
   – Yhteinen jumalanpalvelus on toteutuessaan hieno mahdollisuus. Toki sen saavuttaminen vaatii seurakunnilta töitä.
   Jos jumalanpalveluksen sisältö onkin kohdallaan, toteutus kaipaa osin tuontia 2000-luvulle.
   – Uskon, että jatkossa nähdään monimuotoisempaa toteutusta. Messu ei enää ole samanlainen Hangosta Utsjoelle.

Pohjoisesta nostetta
keskushallintoon

Rehumäkikin on huomannut, että pohjoissuomalaisilla tuntuu olevan nostetta kirkon virkoihin juuri nyt. Esimerkiksi Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheyksikön apulaisjohtajana aloitti hiljattain Oulun hiippakuntasihteerinä toiminut Pekka Asikainen ja Oulun seurakuntien keskusrekisterin johtaja Veijo Koivula siirtyi vastikään kirkonkirjojen pitoon liittyvien asioiden projektipäälliköksi.
   – Mielenkiintoinen ilmiö. Toisaalta emmehän me ole täällä missään periferiassa. Seuraamme, mitä kokonaiskirkossa tapahtuu ja olemme mukana siinä missä pystymme. Meillä on kiinnostusta ja meistä ollaan kiinnostuneita.
   Rehumäki arvioi, että Kempeleen seurakunta on noteerattu etelässä kahdestakin syystä.
Kempeleessä on jo useamman vuoden ajan haluttu tehdä jumalanpalvelus yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Vapaaehtoisia toimii muun muassa tekstinlukijoina, pyhäkoulunpitäjinä ja kirkkoväärteinä, toivottamassa tulijat tervetulleeksi kirkon ovella.
   Lisäksi Kempele on ollut yksi pilotti Kirkkohallituksen hankkeessa, jolla kehitetään kirkon vapaaehtoistoimintaa.
   Kirkkoherrana Rehumäki toimii toukokuun loppuun ja jää sitten pitämään lomia.
   – En kuitenkaan vain nosta kytkintä ja katoa. Käyn viikot töissä Helsingissä, koti säilyy Kempeleessä. Seurakunnan ihmisiä en aio jättää.
   – Kirkkoherran työstä jään kaipaamaan eniten mahdollisuutta elää kirkkovuotta seurakunnan toiminnassa. Siitä perushengellisyydestä tykkään hullun lailla, sanoo liki kuusi vuotta Kempeleen seurakuntaa johtanut Rehumäki.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 13/2013