Kastemessu tekee paluun Karjasillan seurakunnassa

3.4.13

Kastemessu tekee paluun Karjasillan seurakunnassa

Pyhän Andreaan kirkossa aletaan järjestää kastemessuja joka toinen kuukausi. Ensimmäinen kastemessu on helluntaina 19.5.
   Messun yhteydessä kastaminen on vanha kristillinen perinne, joka on edelleen käytössä monissa kirkoissa.
   – Ei tarvitse mennä kuin Norjaan, niin siellä tämä on ihan yleinen käytäntö, sanoo Karjasillan seurakuntapastori Heikki Karppinen.
   Myös Karjasillan seurakunnassa on aikoinaan kastettu messun yhtey­dessä, mutta syystä tai toisesta tapa on jäänyt vuosien saatossa pois.
   – En tiedä syytä siihen, miksi se on loppunut. Kaste on paitsi perhejuhla myös koko seurakunnan juhla, kun lapsi otetaan kasteessa sen jäseneksi. Miksemme siis juhlisi sitä yhdessä.

Messun kestossa
otettu lapset huomioon

Kastemessussa noudatetaan yleensä perhemessun kaavaa, eikä se juuri eroa tavallisesta messusta.
   – Saarnan jälkeen on kasteosuus. Messun kesto pyritään pitämään lyhyempänä, jotta se sopii myös lapsiperheille. Kastettavien perheissä on usein muitakin pieniä lapsia, Karppinen sanoo.
   Kastepuvun voi halutessaan lainata seurakunnalta, ja messun jälkeen on tarjolla kakkukahvit. Perheiden ei siis välttämättä tarvitse itse järjestää mitään.
   Kastemessuun ilmoittaudutaan kolme viikkoa aiemmin, ja perheiden kanssa keskustellaan henkilökohtaisesti ennen kastepäivää.

Ei pelkästään
lasten kastamista

Kastettavan lapsen vanhemmista vähintään toisen on oltava evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Tarvitaan myös kaksi kummia, jotka kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon.
–    Lisäksi voidaan kummeiksi hyväksyä joidenkin muiden kirkkokuntien jäseniä. Sääntönä on, että kirkkokunnan tulee jakaa meidän kirkkomme käsitys kasteesta, Karppinen kertoo.
   Kastemessu ei ole pelkästään pienten lasten kastamista varten. Myös vanhempia lapsia ja aikuisiakin voidaan kastaa.
   – Yli 15-vuotiailla tulee tietenkin olla rippikoulu käytynä. Kastemessussa on todella juhlavat puitteet liittyä osaksi seurakuntaa, Karppinen toteaa.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 13/2013