Lukunurkka: Käytetäänkö Japanissa teepusseja?

17.4.13

Lukunurkka

Käytetäänkö Japanissa teepusseja?

”Mustaa ja vihreää teetä sekaisin, ihan mitä lajeja vaan, läpinäkyvässä muovilaarissa, oli entisen poikamiehen teetyyli.”
   Helsinkiläisen kuvittajan ja taiteilijan Ulrika Yliojan teos on eloisa sarjakuvan muotoon laadittu rakkauslaulu suurten tunteiden tulkille, teelle. Kirja sisältää 24 teetarinaa, Tiibetiistä Delhiin ja Rekolaan.
   Iloinen kirja kertoo ja maistelee, vertailee ja viihdyttää. Lyhyet tarinat kietoutuvat elämänkohtaloihin, ilonpaisteeseen ja surunsumuun, rakkauteen ja ystävyyteen, teekupin ääressä koettuihin ja muistoihin.
   ”Löskärillä keitämme popcornin makuista genmaichaa, katse horisontissa.”
   Mainio teetarinakirja esittelee erilaisia teemakuja, valmistustapoja, eri maiden kulttuureita. Elämänmyrskyjen keskellä on helpotus levähtää, istahtaa ja sulkea silmänsä, nauttia teekupillinen rauhaa, iloa ja lepoa. Jokainen tarina on oma maailmansa: ”Valtteri haudutti teetä itse keräämistään yrteistä. Maistui köyhän miehen haudukkeelta, mutta opiskelimme molemmat, niin en viitsinyt valittaa.”
   Sarjakuvamainen kerronta innostaa, se houkuttaa ja viekoittelee ottamaan selvää erilaisista teekulttuureista: ”Keräämme tuoretta minttua Keylongista, Himalajan rinteeltä, ja haudutamme sen teeksi. Kirkkaan vihreät lehdet lasissa muistuttavat akvaariokasvia.”
   Miltä mahtaa maistua tuore minttutee, Masala Chai, tiibetiläinen voitee tai valkoinen Pai Mu Tan – tee (joka Yliojan mukaan on ”hirveää kuin lehmän kuola”)?
   Yliojan teetarinoita on julkaistu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Kirjan lopussa selvennetään tarinoissa mainittuja teelaatuja, vihreää, valkoista, mustaa vai yrttiteetä.
   Teetarinat herättävät unelmoimaan, hakeutumaan teekupin ääreen tekemään makumatkoja lähelle ja kauas. Teos on mainio tutustumisväline ja informaatiopakkaus.

JUHA VÄHÄKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 15/2013