Maata kiertelemässä: Bostonin maraton on pyhä

24.4.13

Maata kiertelemässä

Bostonin maraton on pyhä

Maraton jakaa tunteita Yhdysvalloissa. Olympiaurheilija Ryan Hallille maraton on lähes raamatullinen tapahtuma.
   – Olen tuntenut vahvasti, että Jumala on ollut juoksussani mukanani, evankelikaalinen Hall on todennut.
   Jotkut amerikkalaiset taas ajattelevat Religious News Servicen toimittajan Daniel Burken mukaan, että juoksu pilaa tuskaisella tavalla mukavan päivän.
   – Juoksemisen kirkossa istun jossain takapenkeillä. Olen juossut neljä maratonia, mutta treenaamiseni ei ole kaksista. Se on kuin seitsemän kuolemansyntiä. Ryystän olutta juoksua edeltävänä ilta, mikä on ylensyöntiä, Burke kirjoittaa
   – En venyttele. Se on laiskuutta. Joskus tunnen halua kampata nopeammat kilpakumppanini, mikä on kateutta, Burke veistelee.
   – Huolimatta puutteistani ja lättäjaloistani tavoitteeni on juoksemisen Mekassa, Bostonin maratonissa, Burke lisää.
   Bostonin maratonille ei oteta ketä tahansa vaan juoksijoilta vaaditaan ankarat tulosvaatimukset. Oikeus juosta Bostonissa on Burken mukaan ansaittava.
   Toivoa on kuitenkin vaikea tappaa. Samalla tavalla kuin juutalaiset haluavat juhlia pääsiäistä Jerusalemissa ja muslimit päästä Mekkaan, maratoonarit haluavat juosta Bostonissa.

Maraton palauttaa
uskon ihmisiin

Viimeviikkoiset pommit merkitsevät iskua pyhään maastoon.
   – Bostonin maratonin reitti on monelle pyhä. Se on pyhä myös meille, jotka eivät ole juosseet sitä. Tiedämme mitä Bostonin maratoniin pääseminen merkitsee, kirjoittaa pastori Katie Norris.
   Edesmennyt George Sheehan on Burken mukaan maratonheimon filosofipyhimys. Hän sanoi kerran, että asiat, jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi eivät ole järjellisiä. Näitä asioita ovat esimerkiksi runous ja taide – ja Bostonin maraton.
   – Juoksijan tie Bostoniin on päällystetty ikävillä vammoilla ja vieläkin ikävimmällä itse-epäilyillä. Tämä on pitkän matkan juoksun likainen salaisuus: Henkesi haluaa luovuttaa kauan ennen kuin jalkasi, Burke paljastaa.
   Juoksijat pääsevät ”korkeuksiin” yrittäessään puskea seinän läpi. Juoksu hiljentää egon. Jotkut tuntevat Burken mukaan harvinaisen vapauden tunteen.
   George Sheehan vertasi juoksemista luostarielämään. Se on paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja itsensä. Juokseminen merkitsee psykologista ja hengellistä uudistumista.
   – 42 kilometriä on aina liian pitkä kerralla nielaistavaksi. Matka on parempi juosta askel askeleelta, tuuma tuumalta, hetki hetkeltä. Kun henkesi hiipuu, täytyy keskittyä ihmisiin, jotka ovat ympärilläsi, Burke hehkuttaa.
   – Bostonin maratonin ensimmäisenä naisena juossut Kathrine Switzer on sanonut, että jos joskus menetät uskosi ihmiseen, mene ja katso maraton.
   – Enemmän kuin kerran silmäni ovat kyynelöityneet kuullessani minulle tuntemattomien ihmisten hurraahuudot. Aivan kuin he rukoilisivat puolestani, Burke toteaa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 16/2013