Maata kiertelemässä: Sotasankarista saattaa tulla pyhimys

17.4.13

Maata kiertelemässä

Sotasankarista saattaa tulla pyhimys

Pastori Emil Kapaun oli Korean sodan (1950–1953) veteraani, joka kuoli vihollisen käsissä vankileirillä. Hänelle myönnettiin viime viikolla korkein kunniamerkki, jonka amerikkalainen sotilas voi koskaan saada.
Kunniamerkki ei välttämättä jää ainoaksi Kapaunille myönnettäväksi kunnianosoitukseksi. Hän on ehdolla myös katolisen kirkon pyhimykseksi.
   Kapaunista tuli 24-vuotiaana kansasilaisen Wichitan hiippakunnan pappi. Neljä vuotta myöhemmin hän liittyi Yhdysvaltojen maavoimien sotilaspappiosastoon.
   Pastorin tie vei Koreaan, jossa amerikkalaiset ja YK:n joukot taistelivat pohjoiskorealaisia ja kiinalaisia kommunisteja vastaan.
   Sotilaat eivät tavallisesti piitanneet sotilaspapeista, koska nämä sortuivat helposti moralisointiin. Kapaun oli erilainen. Hän ei puhunut uskonnosta juuri koskaan vaan asettautui sotilaiden rinnalle.
   Kapaun kaivoi ulkokäymälöitä ja poteroita. Pastori myös vaaransi henkensä hakemalla haavoittuneita taistelukentältä, vaikka hänen toverinsa pyysivät, ettei hän riskeeraisi elämäänsä.

Siunasi
vangitsijoitaan

Unsanin taistelussa amerikkalaiset joutuivat saarroksiin. Kapaun kieltäytyi pakenemasta ja joutui vangiksi. Amerikkalaiset pakotettiin pitkälle matkalle vihollisen alueelle. He marssivat pakkasessa ja päätyivät Pyoktongin vankileirille.
   Leirillä amerikkalaiset joutuvat kohtaamaan nälkää, sairauksia ja ankaraa kylmyyttä. Kapaun uhmasi leirin sääntöjä auttaakseen tovereitaan. Hän varasti lääkkeitä ja ruokaa sekä rukoili vankien puolesta.
   Kapaun sairastui vakavasti eikä voinut enää auttaa tovereitaan. Kun hänen kuntonsa huononi, vartijat veivät hänet ränsistyneeseen sairaalaan, jota potilaat kutsuivat kuoleman taloksi.
   – Hei Mike, olen menossa sinne mihin aina olen halunnut mennä ja rukoilen teidän puolestanne, Kapaun sanoi toverilleen.
   Kun kiinalaiset vartijat olivat viemässä Kapaunia sairaalaan, hän siunasi heitä ja rukoili, että Jumala antaisi heille anteeksi. Kaksi päivää myöhemmin pastori kuoli, seitsemän kuukautta leirille saapumisensa jälkeen.
   Sotavankeudesta palanneet eivät yleensä puhuneet kokemuksistaan. Kapaunista he eivät kuitenkaan vaienneet. He halusivat kertoa kuinka urhea Kapaun oli ollut.
   Kapaunin toverit työskentelivät vuosia sen puolesta, että sotilaspapin ansiot tunnustettaisiin. Pastori oli vangeille sankari, suurin ihminen, jonka he olivat koskaan tavanneet.
   Vuonna 1993 Vatikaani julisti Kapaunin Jumalan palvelijaksi, mikä virallisesti avasi hänen tiensä pyhimykseksi. Prosessin etenemiseksi Vatikaanin täytyy löytää Kapaunin elämästä kaksi ihmettä. Tällöin hänestä voidaan tehdä pyhimys.
   Wichitan hiippakunta on ehdottanut, että Kapaun julistettaisiin uskon marttyyriksi, jolloin ihmeitä tarvittaisiin vain yksi.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 15/2013