Minun juttuni: Mies musiikin takana

9.4.13

Minun juttuni

Mies musiikin takana

Oulun seurakuntayhtymän tietohallinnossa työskentelee järjestelmäasiantuntija Markku Tikkala. Hän on mies, joka kutsutaan hätiin. Samalla periaatteella alkoi Tikkalan ura musiikin parissa, kun hän siirtyi teini-ikäisenä tanssijoiden joukosta dj-koppiin. Nykyisin Tikkala pyörittää levyjen lisäksi omaa levy-yhtiötä.

Se alkoi 1990-luvun alussa Kuusisaaresta. Perjantai-iltaisin saaren keskellä oleva paviljonki tärisi jytkeen voimasta. 16-vuotias Markku Tikkala oli nuorten discon tanssilattialla tuttu näky. Sosiaalisena luonteena hän oli myös tutustunut paikalla musiikkia soittaneisiin tiskijukkiin.
   Eräänä viikonloppuna tuli tilanne, ettei kukaan tiskijukista päässyt paikalle.
   – Oli hätä saada joku pyörittämään levyjä. Ja sitten ne päättivät soittaa minulle, Tikkala muistelee oman dj-uransa alkua hymyssä suin.
   Markku Tikkala siirtyi tanssilattialta dj-koppiin. Musiikkitirehtöörin taival kesti muutaman vuoden, sitten täysi-ikäiseksi ehtineen tiskijukan elämään tulivat armeija ja opiskelut, jotka jättivät musiikkipuolen taka-alalle. Kunnes taas tarvittiin miestä hädässä.
   – Kaveri kysyi vuonna 1999 levynsoittajaa erääseen baariin. Sillä tuurauskeikalla olinkin sitten oikeastaan seitsemän vuotta.

Konemies, joka
ei luota koneisiin

Oululaiset ravintolat tulivat Tikkalalle noiden vuosien aikana tutuiksi. Hän kiersi paikkoja nimellä Dj Bablo. Täysipäiväisen palkkatyön aloittamisen jälkeen kuvio alkoi kuitenkin käydä liian raskaaksi. Viikonloppuisin ei enää jaksanut riekkua yötä myöten soittokeikoilla.
   – Soitan levyjä nykyään vain erilaisissa tapahtumissa, kerran tai kahdesti kuukaudessa. Se sopii paremmin tämänikäiselle, tuumaa Tikkala.
   Taiteilijanimikin on vaihtunut sitten vuosituhannen alun, nykyisin Tikkala esiintyy nimellä Max Dee.
   Maailma on muuttunut myös musiikkiharrasteiden parissa. Vinyylilevyt vaihtuivat ensin cd-levyihin ja nykyään musiikki ostetaan netistä. Toisin kuin helposti luulisi, se käy kalliiksi ammatikseen levyjä soittaville.
   – Digitaalisista tallenteista dj joutuu aina maksamaan teostokorvaukset, toisin kuin cd- ja vinyylilevyjen soitosta, Tikkala valottaa.
   Kotona Tikkalalla on tuhatkunta vinyyliä ja noin 800 cd-levyä.
   – Kun minä aikanaan lähdin keikalle, mukanani oli kolme laatikollista levyjä. Nykyään monella tiskijukalla on kainalossaan musiikkia täyteen ladattu tietokone.
   Tikkala ei ole yksi heistä. Tietoliikennealan ammattilaisena hän tietää, ettei koneisiin voi luottaa täydellisesti.
   – Soitan itse pääsääntöisesti cd-levyjä, sillä ainahan on se mahdollisuus, että kone kaatuu.

Ikä muutti
mieltymyksiä

Tikkala on aina tykännyt musiikista.
   – Pienenä äänitin esimerkiksi Star Wars -elokuvasta äänet kasetille ja kuuntelin pelkästään sitä.
   Konemusiikki on yhä Tikkalan sydäntä lähellä, mutta maku on monipuolistunut. Nykyisin autossa soi niin rock, klassinen kuin kotimainen pop.
   – Kotimaisista bändeistä esimerkiksi Haloo Helsinki on kolahtanut.
   Kotona kaiuttimista kaikuu usein tyylilajeista trance, jossa on melodisempiakin osioita.
   – Kun ikää tulee, ei ole enää niin kriittinen. Musiikissa pitää kuitenkin olla melodiaa, Tikkala toteaa.
   Syntetisaattoreita – niitä kosketinsoitinten näköisiä vempaimia, joilla voi itse tehdä koneellista musiikkia ja äänitehosteita – miehellä on vuosien varrella ollut kahdeksan. Oma musiikki syntyy kuitenkin pääasiassa tietokoneella.
   Kappaleet eivät jääneet vain omassa olohuoneessa kuunneltaviksi, sillä 2006 Tikkala tunnisti markkinaraon ja perusti oman levy-yhtiön, Wavedata Recordsin, joka on keskittynyt elektroniseen tanssimusiikkiin.

Osa-aikainen
levymoguli

Levy-yhtiön pyörittämiseen ei tarvita suuria pääomia, kiitos tekniikan kehittymisen.
   – Emme painata levyjä, vaan kaikki kappaleet menevät myyntiin digitaalisesti internetin kautta. Omaa musiikkia en juuri enää tee, vaan pyrin löytämään lahjakkuuksia, kertoo tuottajan ja julkaisijan roolit ottanut Tikkala.
   Levy-yhtiön artistit ovat niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia. Yhteinen kieli on englanti.
Lahjakkuuksien etsintäkin keskittyy internetin sivustoille, jonne kuka vaan voi ladata omia kappaleitaan kuunneltavaksi.
   – Annan artisteille mahdollisuuden. Jos huomaan, että he ovat tehneet hyvän kappaleen, jolla voisi olla mahdollisuuksia menestyä, tarjoan heille mahdollisuuden kokeilla siipiään.
   Tikkala painottaa, että kyse on harrastuksesta.
   – Artistilistalla ei ole ollut vielä Lordin tapaisia rahakoneita. En ole vaihtanut autoa tai ostanut taloa. Että ei ole tarvinnut näistä päivätöistä luopua, hän toteaa pilke silmäkulmassa.

Kolme kivaa
• Masterointi tarkoittaa sitä, että musiikkikappale tehdään sellaiseksi, että se kuulostaa samalta kaikilla kuuntelulaitteilla.
• Yhden ravintolaillan aikana (esimerkiksi kello 22–03.30) dj soittaa keskimäärin 100 kappaletta. Ne eivät ole välttämättä samoja versioita, joita kuulee radiossa tai levyllä. Tanssilattiaversiot kestävät 6 minuuttia ja niissä on pitkät alku- ja loppubiitit.
• Technics sl-1200 -sarjan levysoitin esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1972, jonka jälkeen se yleistyi nopeasti radioiden sekä tiskijukkien keskuudessa. Soittimien valmistus lopetettiin vasta vuonna 2010.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 14/2013