Pääkirjoitus: Syntyykö yhteistyötä yli uskontorajojen?

9.4.13

Pääkirjoitus

Syntyykö yhteistyötä yli uskontorajojen?

Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa oli viikko takaperin koolla salillinen kirjavaa porukkaa. Ei niinkään hipiältään tai vaatetukseltaan, vaan uskonnolliselta taustaltaan kirjavaa. Mukana oli luterilaisen ja ortodoksisen kirkon edustajien lisäksi islamilaisia, helluntailaisia, adventisteja ja mormoneja. Paikalla olivat myös Oulun kaupunki, Suomen vanhempainliitto, Oulun ensi- ja turvakoti ja Oulun NNKY.
   Kirjavan porukan koolle kutsujana toimi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, jonka aloittamat keskustelutilaisuudet kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa rantautuivat näin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tavoitteena tilaisuuksissa on miettiä, kuinka nämä tahot voivat yhdessä olla perheiden tukena.
   Luterilainen kirkko on merkittävä toimija perheiden ja lasten kanssa tehtävässä työssä. Tästä todistavat sivulla 3 esiin tulevat lukemat perheneuvojien asiakaskontakteista ja seurakunnan toimintaan osallistuvien lasten ja nuorten määristä.
   Huolestuttavaa oli kuulla, että perheneuvojien kalenterit ovat täynnä. Tilanne lienee sama myös kunnallisella ja yksityisellä puolella.
   Selkeää onkin, että kriisitilanteissa olevien ihmisten palvelemiseen on lisättävä resursseja kirkossa. Resurssien määrän lisäksi esiin nousi tarve verkostoille ja tiedolle. Kaivattiin konkreettisia opasteita, kuten:  Mihin ottaa yhteyttä, kun tapaa työssään 12-vuotiaan päihderiippuvaisen?
   Osallistujat kiittelivät, että jo yksi tilaisuus kasvokkain antoi heille paljon tietoa. Kaikki kannattivat yhteisen huolen jalostamista teoiksi. Toivottavasti yhteystietoja vaihdettiin niin aktiivisesti, että näemme näitä tekoja pian.
   Ministeri Risikko kertoi, miksi hän kutsui koolle nimenomaan uskonnollisten tahojen edustajia. Vastaukseen sisältyy melkoinen luottamus: Näiltä toimijoilta ei usko lopu kesken.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 14/2013