Pääkirjoitus: Uskonnonopetus voi luoda maailmankansalaisia

17.4.13

Pääkirjoitus

Uskonnonopetus voi luoda maailmankansalaisia

Filosofinen aikakauslehti Niin & Näin tarjoaa uusimmassa numerossaan paljon mielenkiintoista luettavaa. Liki 40 sivua lehdestä on omistettu käsittelemään katsomusaineiden opetusta kouluissa maailmanlaajuisesti.
   Artikkeleissa käydään läpi historiaa, vertaillaan Suomen ja muun maailman uskonnonopetusta ja esitetään mielipiteitä siitä, mihin suuntaan uskonnon – ja katsomusaineiden yleensä – opetusta tulisi kehittää. Noihin katsomusaineisiin kuuluu hieman maasta riippuen esimerkiksi oman uskontokunnan mukainen opetus, elämänkatsomustieto, filosofia ja etiikka.
   Mielenkiintoista on se, että kaikki kirjoittajat ovat enemmän tai vähemmän yhtä mieltä siitä, että toisinaan parjattu, luterilaisen kirkon kulttuuritaustasta kumpuava uskonnonopetus eli niin sanottu oman uskonnon opetus on Suomessa laadukasta. Sen valitsee lapsilleen myös valtaosa osa vanhemmista, sillä tunneille osallistuu liki 92 prosenttia peruskoulussa olevista lapsista.
   Luku tarkoittaa sitä, että moni evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumaton laittaa lapsensa mieluummin uskonnontunneille kuin elämänkatsomustiedon ryhmiin. Kyse voi olla käytännön helppoudesta, mutta toivottavasti myös siitä, että yhä harvempi pelkää enää uskonnon tuputusta pilteille.
   Myös toisesta asiasta kirjoittajat tuntuvat olevan yhtä mieltä. Yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa, jollainen Suomikin on, ei voi kaivautua poteroihin ja puolustaa sokeasti yhtä ja ainoaa tapaa hahmottaa maailmaa. Kehitettiinpä katsomusaineiden opetusta mihin suuntaan tahansa, nämä asiaan perehtyneet asiantuntijat toivovat keskustelun opetuksessa ja yhteiskunnassa lisääntyvän.
    Odottaessani parasta aikaa esikoistani minun on helppo yhtyä toiveeseen. Haluan, että lapsestani tulee sivistynyt, taustastaan ylpeä, omilla aivoillaan ajatteleva ja toisten näkemyksiä kunnioittava ihminen.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 15/2013