Pekka Helin: Absoluuttinen totuus

9.4.13

Absoluuttinen totuus

Kuuntelen paljon klassista musiikkia, koska yritän tosissani päästä siitä jyvälle. Joistakin kappaleista pidän suunnattomasti, mutta osaa en ymmärrä ollenkaan. Viuluja vingutetaan kauheassa kakofoniassa, jossa ei ole musikaalisuutta ollenkaan.
   Mutta juuri näitä teoksia ihastellaan yleisesti musiikkipiireissä. Minä en vain niistä tykkää. Mistä se johtuu?
   Sanotaan, että makusioista ei voi kiistellä. En ole aivan samaa mieltä. Uskon, että yhden maku voi olla kehittyneempi kuin toisen.
   Tämä pätee myös musiikissa. Monet klassisen musiikin ammattilaiset ja harrastajat lienevät musiikillisesti lahjakkaampia kuin tavalliset tallaajat. Klassisen ystävillä on kenties kehittyneempi maku, mikä johtuu nimenomaan heidän lahjakkuudestaan.
   Kirjallisuudessa on sama juttu. Tunnustan, että pidin Antti Hyryn teosta Uuni äärettömän tylsänä. Kuitenkin kirja on palkittu Finlandialla. Luultavasti en vain ymmärtänyt Hyryn mestariteosta.
   On typerää asettaa oma arvostelukykynsä kaiken mittariksi. Kukaan ei ole niin viisas, että voisi ryhtyä kaiken punnitsijaksi. Joka tällaista luulee, on idiootti.
   Jotkut asiat ovat absoluuttisesti toisia kehittyneempiä. Kaikki ei ole suinkaan suhteellista.
   Monesti kuitenkin väitetään, että absoluuttista totuutta ei ole, on vain erilaisia tulkintoja. Tämä ei pidä paikkaansa.
   Pidän absoluuttisena totuutena esimerkiksi sitä, että jotkut kulttuurit ovat kehittyneempiä kuin toiset, vaikka usein väitetäänkin, että kulttuureja pitää tarkastella niiden omista lähtökohdista käsin.
   Jotkut arvot ovat kuitenkin suhteellisia. Suomessa on sallitumpaa olla epäkohtelias kuin varastaa. Jossakin maassa epäkohteliaisuus on suuri pahe, varastaminen ei. Meistä tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta kyseessä on makuasia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 14/2013