Sopusointu antaa kaikkensa suoraan sydämestä

3.4.13

Sopusointu antaa kaikkensa suoraan sydämestä

Kuuden kehitysvammaisen solistin ja kahden vetäjän muodostamalla Sopusointu-yhtyeellä riittää keikkaintoa. Esiintymisiä on muun muassa eläkeläisten ja erityisryhmien kerhoissa, syntymäpäiväjuhlissa sekä erilaisissa seurakuntien tilaisuuksissa.
   – Tärkeintä toiminnassamme on yhteisöllisyys ja se, että kaikki saavat tuoda omat taitonsa luovasti ja persoonallisesti esille. Meillä kaikki ovat tähtiä, toteaa Sopusointu-yhtyeen vetäjänä toimiva Rauno Huotari.

Kokemus tuo
esiintymiseen varmuutta

Solistit saavat valita esittämänsä kappaleet oman musiikkimaun mukaan. Välillä he myös säestävät rytmisoittimilla, mutta pääasiassa orkesterin vetäjät säestävät kitaralla ja koskettimilla. Solistit voivat keskittyä laulamiseen, joka tuntuukin olevan sydämenasia kaikille sopusointulaisille.
   – Tykkään kovasti esiintymisestä. On aivan mahtavaa, kun yleisö on mukana. Kerran, kun esitin Uralin pihlajan, yleisö alkoi kyynelehtiä, sanoo Miia Silvennoinen.
   Hän kertoo jännittävänsä hieman esitysten alussa, mutta se unohtuu, kun yleisö tulee mukaan.
Anne Toropainen puolestaan sanoo olevansa niin tottunut esiintymään, ettei häntä jännitä yhtään.
   – Kokemus tuo varmuutta, hän toteaa topakasti.
   Toropainen kertoo pitävänsä ihan kaikenlaisesta musiikista, mutta hänen bravuurikappaleitaan ovat Viidestoista yö sekä Ihme ja kumma.
   Vesa Viinikka on ollut mukana Sopusointu-yhtyeessä puolisen vuotta. Kokemusta laulamisesta on kertynyt kuitenkin jo kymmenisen vuotta muissa orkestereissa.
   – Tykkään laulaa ihania klassikkolauluja, kuten Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen tai Elviksen Love me tender suomeksi. Esiintymistilanteissa aina jännittää aluksi, vaikka koskaan ei ole sattunut, että menisi jokin väärin, Viinikka sanoo.

Tärkeä sanoma
toiminnan taustalla

Sopusointu-yhtye koottiin viitisen vuotta sitten entisistä Mäntyahon ja Tahkokankaan orkesterien jäsenistä. Tällä hetkellä Sopusointu-yhtyeessä laulavat Silvennoisen, Toropaisen ja Viinikan lisäksi Rauno Tervonen, Esko Koskela ja Pirita Lukinmaa.
   Syntymästään saakka sokea Esko Koskela on menettänyt toisesta korvastaan kuulon lähes kokonaan, mutta se ei estä häntä esiintymästä.
   – Esko tykkää esittää 1960– 70-lukujen musiikkia, tietää ohjaaja Irene Rantala.
   Kun Koskelan esiintymisvuoro tulee, hänet ohjataan mikrofonin ääreen.
   – Tuemme ja autamme toisiamme heikolla hetkellä. Meillä ei teilata ketään. Meillä onnistuu aina – ellei ensimmäisellä kerralla, niin sitten yritetään uudestaan, toteaa ohjaaja Rauno Huotari.
   – Haluamme tuoda kaikkien parhaat puolet ja kyvyt esille, Rantala lisää.
   Huotari ja Rantala päätyivät Sopusoinnun ohjaajiksi – tai mahdollistajiksi, kuten he itse asian ilmaisevat – työskenneltyään pitkään kehitysvammaisten parissa.
   – Olemme ikään kuin positiivisella tavalla jumissa tässä hommassa, Huotari toteaa.
   Sopusoinnun avulla Rantala ja Huotari haluavat tarjota kehitysvammaisille mielekästä vapaa-ajan toimintaa, tervettä sosiaalista kanssakäymistä hyvän harrastuksen parissa sekä ennen kaikkea onnistumisen elämyksiä. Samalla he välittävät viestiä suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 13/2013