Tulvat koskettivat seurakunnissa

30.4.13

Tulvat koskettivat seurakunnissa

Seurakunta auttaa parhaiten henkisen tuen muodossa. Ylikiimingissä tulvista johtunut kuolemantapaus kävi likelle myös seurakunnan työntekijöitä.

Kevään harvinaisen kovat tulvat tuntuivat useiden seurakuntien alueella pitkin Pohjanmaata. Kiiminkijoen tulviminen näkyi Haukiputaan ja Kiimingin seurakunnissa sekä Oulujoen seurakuntaan kuuluvassa Ylikiimingin seurakuntapiirissä.
   Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä kertoo, että seurakunta oli valmiudessa auttamaan tulvasta kärsiviä ihmisiä. Tarvetta ei kuitenkaan lopulta ollut.
   – Olisimme voineet esimerkiksi tarjota hätämajoitusta leirikeskuksessa. Lopulta tiet leirikeskukselle kuitenkin menivät poikki. Onneksi tarvetta seurakunnan tarjoamalle hätämajoitukselle ei sitten ollutkaan.
   Niemelän mukaan seurakunta voi parhaiten tukea ihmisiä muilla tavoin.
   – Seurakunta voi lähinnä tarjota henkistä tukea. Kuljemme yksittäisten ihmisten rinnalla, ja tulvista puhutaan myös yhteisöllisissä tilaisuuksissa, hän selittää.

Kuolema
kosketti

Ylikiimingissä on jouduttu käsittelemään kuoleman tuomaa surua. Siellä Kiiminkijoen tulva vaati ihmisuhrin, kun keski-ikäinen mies jäi virtaavaan tulvaveteen ja kuoli myöhemmin sairaalassa.
   Ylikiimingin piirikappalainen Olavi Isokoski oli itse paikalla, kun onnettomuus tapahtui.
   – Kiinnitin huomiota pyöräilijään, joka ajoi pyörätiellä olevaan tulvaveteen. Ajattelin, aikooko hän todella mennä vielä pidemmälle. Hän ei varmaankaan tiennyt, kuinka suuri vaara oli.
   – Sitten hän kaatuikin ja joutui virtaavan veden viemäksi, Isokoski muistelee traagista tapahtumaa.
   Mies saatiin pelastettua vedestä ja Isokoski soitti ambulanssin. Mies kuitenkin kuoli myöhemmin sairaalassa.
   – Kylmä vesi salpasi hänen hengityksensä, Isokoski kertoo.
   Tapahtuma on koskettanut häntä syvästi.
   – Minua oikeastaan kiukuttaa. Kuolema tuntuu niin turhalta. Miksi näin piti tapahtua?
   – Toisaalta ymmärränkin, että mies ei käsittänyt vaaraa. Hän vain kulki tuttua reittiä, Isokoski pohtii vakavana.
   Omaisten lohduttaminen ja tulevat hautajaiset kuuluvat piirikappalaisen tehtäviin.
   – Pystyin rauhoittelemaan miehen perhettä myös tiedon kautta, koska olin itse nähnyt tapahtumat.
Kuolleen miehen perhe on Isokoskelle henkilökohtaisesti tuttu, mikä tekee tilanteesta hänelle erityisen raskaan.

Naapuriapu
toimi

Vaikka tulvat olivat suuria, vahingot ovat muuten jääneet melko pieniksi.
   – Täällä vähän kummastellaankin hätäilyä. Tulvaan osattiin hyvin varautua. Ei se niin vakavaa ole, jos vesi välillä nousee, Isokoski kuvailee paikallisten tunnelmia.
   – Teiden oleminen poikki saattoi kiukuttaa, mutta kiertoteitäkin löytyi aika hyvin.
   Isokoski myös arvelee, että kuvat tulvavedessä veneilevistä ihmisistä eivät kertoneet varsinaisesta hädästä.
   – Se on tainnut olla enemmänkin elämysten hakemista, hän epäilee.
   Seurakuntien työntekijät kehuvat pelastuslaitoksen hyvää varautumista. Monessa paikassa ihmiset ovat myös auttaneet toisiaan. Pauli Niemelä iloitsee naapuriavun toimimisesta.
   – Kiimingin Alakylässä, jossa tulva oli paha, on yhteisöllisyys ja naapuriapu selvästi kasvanut. Yhteinen kokemus on yhdistänyt ihmisiä, hän kertoo.

Vaikutus näkynee
esirukouksissa

Seurakuntien kiinteistöillä ei ole ollut vaaraa. Etenkin vanhemmat rakennukset, kuten kirkot, on rakennettu sen verran korkealle, ettei tulvavesi ulotu niihin.
   Niemelä arvelee tapahtumien näkyvän tulvien jälkeen puheissa ja esimerkiksi esirukouksissa. Tulvat koskettivat heitäkin, jotka eivät kärsineet suoraan sen seurauksista.
   – Kyllähän tällaisessa tilanteessa konkretisoituu se, miten ihminen on pieni ja luonnonvoimat ovat suuria, Niemelä pohdiskelee.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 17/2013