Minun juttuni
Yliopistopastori nauttii kruisailusta
Moottoripyörien harrastamisessa ajaminen on vain osa hupia. Oululainen yliopistopastori Ari Savuoja nauttii yhtä paljon pyörän huoltamisesta ja laittamisesta.
Se alkoi kuusivuotiaana, kun Ari sai ensimmäisen kaksipyöräisensä. Siis ihan polkupyörän. Ajelemisen lisäksi pyöränrassailu oli niin mukavaa, että siinä samalla tuli huollettua siskon ja äidinkin pyörät.
13-vuotiaana oli ensimmäisen mopon vuoro. 1970-luvulla kun alle 15-vuotiaskin sai vielä ajella metsäteillä.
– Maaliskuussa kun pääsi ajelemaan kantohangille, niin silloin oli talvikin juhlaa. Noina kahtena talvena, jolloin minulla oli mopo, olikin hyvät kantohanget, Savuoja muistelee hymyssä suin.
15-vuotiaana oli ensimmäisen oman moottoripyörän ostamisen aika.
– Yksi talvi sitäkin piti laitella ajokuntoon, mutta kuume oli kova.
Olipa kyseessä moottorilla tai pelkällä jalkavoimalla varustettu kaksipyöräinen, Ari Savuojalle se tekninen puoli on ollut aina yhtä tärkeä.
– Iso osa harrastuksesta on tuunaamista, huoltamista ja puunaamista, ajaminen on se toinen puolikas, Savuoja kuvailee.
Hänen mukaansa hengellisen työn tekijälle rassailu on kaivattua vastapainoa.
– On hienoa tehdä jotain, jossa tulokset näkyvät heti.
Fysiikkaa
ja teologiaa
Lukion jälkeen pyöriä rassaamaan tottuneella ja pitkän matematiikan ja fysiikan kirjoittaneella nuorukaisella olikin kaksi vaihtoehtoa: lähteä opiskelemaan joko fysiikkaa tai teologiaa.
– Ehdin kuitenkin valmistautua vain yksiin pääsykokeisiin, ja valitsin teologian.
Opiskeluaikana Helsingissä ei ollut varaa harrastaa moottoripyöriä, mutta nuorukainen polki pyörällä oikeastaan joka paikkaan – vaikka pitkin Mannerheimintietä.
Kiinnostus fysiikkaan on näkynyt Savuojan myöhemmissä vaiheissa. Ihmeitä koskevaa keskustelua käsitelleessä väitöskirjassaan hän liikkui taivaallisen ja maallisen rajapinnalla.
– Ihme määritellään usein joksikin luonnonlain vastaiseksi asiaksi. Pitää siis tuntea ne luonnonlait. Atomifysiikan ja termodynamiikan ymmärtäminen on tärkeää, Savuoja summaa.
Kiinnostus kaksipyöräisiin säilyi myös, mutta arjessa se näkyi aktiivisena työpaikkapyöräilynä. Pyöräilykypärä kädessä kulkeva pastori onkin ollut tuttu näky vuosien aikana.
Niska- ja hartiavaivojen iskettyäkään Savuoja ei heittäytynyt autoilemaan vaan kulki töihin vuoden ajan nojapyörällä, jossa yläkroppa saa levätä.
Viidenkympin
villitys
Paluutaan moottoripyörien pariin Savuoja kommentoi naurahtaen sen olevan varmaan aika tyypillinen tapaus, eräänlainen viidenkympin villitys.
– Viisikymppiä kun alkoi lähestyä mittariin ja lapset olivat jo lähteneet maailmalle, oli aikaa ja rahkeita herätellä harrastusta.
Tähtitieteellisiä summia harrastus ei ole toistaiseksi vaatinut. Alla hyrisevä Honda ei omistajansa mukaan ole ”sieltä kalleimmasta päästä” ja suurimman osan varusteistakin Savuoja on ostanut käytettynä.
– Kypärä tietysti pitää ostaa uutena, mutta esimerkiksi ajopuvuksi löytyi käytettynä juuri sellainen, jonka halusin.
Moottoripyöräilyssä Savuojaa viehättävät vauhti ja vapaus – se, kun risteyksessä voi päättää, meneekö suoraan, oikealle vai vasemmalle. Kaukomatkoja pyörän selässä Savuoja ei suunnittele.
– En ole matkamotoristi, eikä kyykkypyörä siihen oikein soveltuisikaan. Sellaiset 100–200 kilometrin reissut ovat sopivia.
Motoristit
koolla Ylikiimingissä
Yksi moottoripyöräilykauden alun kohokohtia on Ylikiimingin kirkossa jo yli kymmenenä vuonna järjestetty motoristikirkko. Ari Savuoja toimittaa gospeltyyppisen jumalanpalveluksen tänä vuonna. Hän on itse ollut paikalla joka vuosi moottoripyörän hankkimisen jälkeen.
– Yleensä moottoripyöriä on ollut paikalla noin 150 ja jumalanpalvelukseen on osallistunut noin 350 henkilöä.
Kirkossa pyydetään siunausta tulevalle ajokaudelle ja kesän taipaleille.
– Kristitylle Jumalan siunaus on elämän kantava voima ja pohja.
Yliopistopastori luonnehtii olevansa ehdottomasti kesäihminen.
– Joulu on mukavaa aikaa, mutta minun puolestani lumet saisivat sulaa heti sen jälkeen. Se on selittämätön juttu: Heti, kun keväällä näkee kuivaa asvalttia, pitää alkaa laittaa moottoripyörää.
Kolme kivaa
• Tiesitkö, että motoristitermi ”ottaa kylmät” ja ”kuivatyypit” tarkoittaa moottoripyörän kokeiluistumista pyörällä ajamatta. Termi ”piikki” tai ”kevari” tarkoittaa kevytmoottoripyörää eli enintään 125-kuutioistasenttimetristä moottoripyörää. Termi ”mopo” tarkoittaa mitä tahansa pienikuutioista moottoripyörää eli se on vähättely- tai hellittelytermi.
• Suomessa on ainakin kolme kristillistä pohjalta toimivaa moottoripyöräkerhoa. Suurin on noin tuhannen jäsenen yleiskerho Gospel Riders, joka järjestää kesäisin useita kokoontumisajoja. Muita kristillistä pohjalta toimivia kerhoja ovat hierarkkisesti toimivat God’s Squad sekä Preacher. Näissä jäsenet lasketaan kymmenissä.
• Moottoripyörien määrä on yli kolminkertaistunut 2000-luvulla. Vuonna 1961 Suomessa oli lähes 110 000 pyörää, mutta 1970-luvulla määrä kävi niinkin alhaalla kuin 40 000:ssa, 1990-luvulla noin 80 000. Vuoden 2012 lopussa rekisterissä oli noin 245 000 moottoripyörää.
ELSI SALOVAARA