Aatoksia: Kuriton koulu on vedetön mylly

5.6.13

Aatoksia
 

Kuriton koulu on vedetön mylly

Alppilan koulun erityisopettaja Antti Korhonen työnsi yläasteen oppilaan ruokalan ovesta ulos. Poika soitti suutaan ja käyttäytyi häiritsevästi. Opettaja sai potkut. Vaikka opetusvirasto perui erottamispäätöksensä, keskustelu koulukurista jatkuu. Mitä opettaja saa tehdä koulun työrauhan puolesta?
   Luonnonhistorian mieslehtori V. J. tuli pitämään ensimmäistä tuntiaan Pudasjärven kunnallisen keskikoulun 3B-luokalle.
   Meitä oppilaita oli samassa luokassa neljäkymmentä. Esa piti huolen siitä, että yleensä opettaja jäi alakynteen. Moni naisopettaja lähti luokasta itkien.
   V. J. käveli edestakaisin katederilla ja luennoi vihervarpusesta. Luulimme, ettei hän huomaa Esan virnuilua. Yhtäkkiä V. J. loikkasi Esaa kohti nyrkki ojossa: ”Täällä ei tarvita virnunaamoja!”
   Esa livahti ulos juuri kun V. J. oli tarttumassa tukkaan. Etupulpetissa istuva Rito-Kassu, joka ei ollut tehnyt pahaa kärpäsellekään, katsoi V. J.:tä silmiin. ”Sinullakin on ylimielinen ilme, painu ulos!”, karjui V. J.
   V. J.:n tunneilla vallitsi kuri ja järjestys koko lukuvuoden.
   Oppilaaseen kohdistuva väkivalta on ehdottomasti kiellettyä. Mutta miksi monen opettajan täytyy sietää haistattelua ja kirosanoja?
    Erityisopettajana ja rippikouluryhmien vetäjänä tiedän, että työrauhan lähtökohta on, että kun minä puhun, toiset kuuntelevat. Vapaalla keskustelulla on toki paikkansa.
   Koulun ja rippikoulun työrauhan pelisäännöt luovat rehtori, opettajat, pappi yhdessä vanhempien kanssa. Jos työrauhaa ei vaalita koko ajan, koulusta tulee kuin vedetön mylly.
   Pidin rippikoulua Kiimingissä. Päätin toteuttaa sukupuolikasvatustunnin pedagogisesti.
Istuimme takkatulen loisteessa. Nuoret saivat tehdä kysymyksiä, joista keskusteltiin. Kolme poikaa pommitti minua kysymyksillään, toiset tirskuivat. Koetin vastailla kysymyksiin, mutta peli oli menetetty. Tunsin olevani huono opettaja.
   Kymmenen vuotta myöhemmin kävelin Rotuaarilla. ”Erkkiiii!”, kuulin huutoa. Ääni tuli nuotiolta, jonka ympärillä oli kolme miestä.
   ”Sinä et kyllä tunne meitä, mutta me tunnemme sinut”, pisin poika sanoi. ”Olemme puhuneet sinusta hyvää. Muistatko, kun rippikoulussa olimme pirullisia sinua kohtaan? Sinä säilytit malttisi ja pidit meitä ihmisinä.”
   Tällä palautteella olen jaksanut vaalia kuria ja järjestystä rippikoulussa.

ERKKI PIRI

Artikkeli on osa lehteä 21/2013