Maata kiertelemässä: Kristinusko muuttuu 500 vuoden syklein

5.6.13

Maata kiertelemässä
 

Kristinusko muuttuu 500 vuoden syklein

Jotkut uskontohistorioitsijat väittävät, että kristinusko käy läpi valtavan muutoksen joka 500. vuosi.
   Vuoden 500 paikkeilla ”barbaarit” yrittivät alistaa Rooman pyyhkimällä pois sen uskonnon, kristinuskon. Munkit kuitenkin kopioivat pyhiä tekstejä ja läntisen kulttuurin suuria kirjoituksia ja onnistuivat pelastamaan sivilisaatiomme.
   Vuoden 1000 tienoilla läntinen ja itäinen kirkko jakautuivat suuressa skismassa, jossa kirkot taistelivat opista, vallasta ja kulttuurihegemoniasta. Jako näkyy yhä roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.
   Vuoden 1500 tienoilla syntyi protestanttinen reformaatio. Senkin rintamalinjat ovat edelleen nähtävissä.
   Nyt eletään jälleen uutta murrosta. Kristinuskossa on niin monta suuntausta, että on miltei mahdotonta puhua yhdestä kristillisestä liikkeestä. Yhdysvalloissakin on noin 1 500 tunnustuskuntaa.
   Kolmannessa maailmassa kristinusko kukoistaa. Afrikan, Aasian, latinalaisen Amerikan ja niin sanotun ensimmäisen maailman kristillisyyden erottaakin valtava kuilu.
   Protestanttiset kirkot ja roomalaiskatolinen kirkko ovat romahtamassa Euroopassa. Yhdysvalloissakin näkyy kirkkojen heikentyminen.
   Uskonnosta kirjoittava Phyllis Tickle kutsuu kehitystä suureksi uudelleenmuotoiluksi. Sitä voisi kutsua myös kutsua kristinuskon hajoamiseksi tai Diana Butler Bassin sanoin kristinuskoksi uskonnon jälkeen.
   Konservatiiviset kristityt syyttävät kehityksestä maallistuneita humanisteja ja ateisteja. Konservatiivit vaativat kulttuuria palaamaan kristillisille juurilleen.
   Liberaalit kristityt takertuvat itsepäisesti vanhoihin ideoihin, jotka selittävät liian vähän. Heidän uudet ideansa taas lupaavat liian vähän.
   Luultavasti nykyistä 500-vuotissykliä on mahdoton täysin ymmärtää ennen kuin se on kestänyt riittävän kauan. Kaksi asiaa lienee kuitenkin selvää.
   Ensimmäiseksi. Pohjois-Amerikan kristillisyys vapautetaan omista juuristaan.
   Roomalaiskatoliset yrittävät ymmärtää miksi paavi ja Rooma ovat heille olennaisia heidän hengellisille tarpeilleen.
   Valtavirtakristillisyys ei tule enää jatkossa olemaan valkoisen, keskiluokkaisen ja omistavan väen optimistinen lintukoto.
   Konservatiivinen kristillisyys huomaa, että tiukka oikeassa oleminen ei johda mihinkään ja riidanhaluinen asenne saa konservatiiviset kristityt näyttämään vihaisilta ja tuomitsevilta.
   Toiseksi. Kristinusko ei ole enää johtavassa asemassa. Sen ideat eivät enää muokkaa keskustelua. Kristilliset johtajat eivät nauti yleistä luottamusta.
   Kyse ei ole ulkoisesta hyökkäyksestä vaan sisäisestä romahduksesta. Maailma muuttuu, kuten kulttuurit, taloudet ja poliittiset systeemit aina muuttuvat. Ja kirkko kuvitteli, että se voisi olla hiljaa ja välttää ärsyttämästä ihmisiä.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 21/2013