Pääkirjoitus: Maalta olet sinä tullut

5.6.13

Pääkirjoitus
 

Maalta olet sinä tullut

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra kyseli taannoin, mieltävätkö suomalaiset itsensä maalaisiksi vai kaupunkilaisiksi. Vastaus oli sekä–että.
   ”Maalta olet sinä tullut”, kuten Kuopion kirkkopäivillä puhunut aluetutkimuksen professori Heikki Eskelinen tiivisti.
   Professori muistutti, että vaikka maaseutuasukkaat ovat muuttuneet enemmistöstä vähemmistöksi, maaseutu ei silti ole niin henkitoreissaan kuin moni luulee. Ihmisethän muuttavat kahteen suuntaan – eivät yksinomaan maalta pois.
   Maaseutua ei sitä paitsi edes pitäisi käsitellä yhtenäisenä, isona möhkäleenä.
   Maaseutua on monenlaista: kaupunkien lähellä olevaa asumismaaseutua, ydinmaaseutua, harvaan asuttua maaseutua.
   Näiden näkymät poikkeavat toisistaan. Erään tutkimuksen mukaan terveimmät ja onnellisimmat suomalaiset löytyvät asumismaaseudulta, missä Eskelisen sanoin ”tärkein elinkeino on kaupungissa töissä käynti”.
   Kristillinen ympäristöajattelu lähtee siitä, että ihminen ei omista luontoa. Ihminen on osa luontoa.
   Ihminen on myös vastuussa Jumalalle siitä, miten hän luontoa kohtelee. Tässä lehdessä haastateltu oululainen maanviljelijä Mikko Koskela sanoo, että luonnosta huolehtiminen on positiivinen vastuu.
   Maanviljelijän työssä on monia hengellisiä ulottuvuuksia. Siinä ovat läsnä syntymän ja kasvun ihme, kiitollisuus sadosta. Vaihtuvat vuodenajat ja vaihtelevat säät muistuttavat, että työtä ohjaavat myös korkeammat voimat.
   Eräs varttuneempi maataloustuottaja tunnusti, että vastasyntynyt, hontelojalkainen vasikka navetassa on aina yhtä pysähdyttävä kokemus, vaikka syntymää olisi todistanut jo monesti aiemminkin.
   Mikko Koskela kokee, että maatilan töissä ovat läsnä myös menneet sukupolvet ja vanha työ.
   ”Ja monesti on sellainen tunne, että siunauskin”, Koskela jatkaa.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 21/2013