Pesonen aloittaa perehtymisellä

6.6.13

Pesonen aloittaa perehtymisellä

Tuiran kirkkoherraksi on valittu hiippakuntadekaani Niilo Pesonen. Ennen siirtymistään hiippakuntadekaanin tehtäviin Pesonen toimi Tuiran seurakunnan pastorina lähes kymmenen vuoden ajan.

Virkaan asettaminen
ehkä loppiaisena

Edellinen kirkkoherra Hannu Ojalehto jää eläkkeelle lokakuun alussa. Pesosen aloittaminen kirkkoherran virassa riippuu siitä, miten hänen nykyiseen työtehtäväänsä saadaan jatkaja.
   Piispa on ilmoittanut, että vaihdos olisi mahdollinen vuoden alusta. Virkaan asettaminen olisi loppiaisena.
   – Yksityiskohdat ovat vielä epäselviä. Aika näyttää, miten tilanne ratkaistaan, Pesonen pohtii.
   Tuleva kirkkoherra kertoo ensimmäiseksi tehtäväkseen Tuiran seurakuntaan ja sen työntekijöihin perehtymisen.
   – Vaikka olen työskennellyt Tuiran seurakunnassa aikaisemmin, on minulla vielä paljon perehtymistä. Esimerkiksi osa työntekijöistä on vaihtunut sen jälkeen, kun siirryin itse toisiin tehtäviin.
   Lisäksi Pesonen tahtoo vaikuttaa siihen, miten seurakunta voisi saada maallikoita enemmän mukaan kirkon toimintaan aktiivisiksi tekijöiksi.
   – Se on haaste sekä Tuiran seurakunnassa että kokonaiskirkossa, hän huomauttaa.

Alhainen
äänestysprosentti

Tuiran kirkkoherranvaaleissa äänestysaktiivisuus jäi neljään prosenttiin. Yhteensä ääniä annettiin 1 259, kun seurakunnassa on jäseniä yli 31 000.
   Pesosta alhainen äänestysprosentti ei erityisesti huoleta.
   – Käsittääkseni Tuiran kaltaisissa isoissa kaupunkiseurakunnissa on tyypillistä, että äänestysprosentti jää alhaiseksi.
   – Toivoisin tietysti, että äänestysaktiivisuus olisi ollut suurempi. Annetut äänet olivat kuitenkin hyvin tärkeitä ääniä. Toivon, että ne aidosti heijastavat kokonaisuutta.
   Pesonen arvelee, että ehdokkaiden välillä oli hyvin vähän vastakkainasettelua.
   – Olimme teologisesti aika lähellä toisiamme, mikä ehkä vähensi äänestysintoa.
   Tuiran seurakunnan kirkkoherranvaalit järjestettiin sunnuntaina 26.5. Niilo Pesonen sai 65 prosenttia annetuista äänistä.

KAISA ANTTILA

 

Artikkeli on osa lehteä 21/2013