Reino Helismaa tunsi ihmisen osan

19.6.13

Reino Helismaa tunsi ihmisen osan

Reino Helismaa (1913–1965) oli suomalaisen viihteen monitoimihahmo, joka muistetaan muun muassa laulunsanoituksistaan. Sanoittajamestarin syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta
12. heinäkuuta.

Reino ”Repe” Helismaa oli niin syvällisten kuin humorististen sanoitusten mestari. Klassikkotekstien lista on pitkä: Päivänsäde ja menninkäinen, Kulkurin iltatähti, Reppu ja reissumies, Kaksi vanhaa tukkijätkää, Kulkuri ja joutsen, Neljän tuulen tiellä, Hopeinen kuu, Rakovalkealla, Rovaniemen markkinoilla ja niin edelleen.
   Helismaa ei tehnyt varsinaisia uskonnollisia tekstejä, mutta tuotannosta on löydettävissä runsaasti maailmankatsomuksellista ja ihmisen paikkaa pohtivaa ainesta.
   – Helismaan teksteihin liittyy syvällisyyttä ja pohdintaa, joka tuodaan usein esiin epäsuorasti. Niissä liikkuvat aikaan ja iäisyyteen liittyvät kysymykset. Luontoa käsittelevistä sanoituksista voi löytää jopa hengellistä ulottuvuutta.
   – Helismaan tekstit ovat enemmän kuin vain hienoa ja sujuvaa lyriikkaa, pohtii filosofian maisteri Juha Tarvainen, joka teki Helismaasta kirjallisuuden gradunsa Jyväskylän yliopistossa.
   Helismaan monissa teksteissä on esillä kohtalo. Esimerkiksi Reissumies ja kissa -kappaleessa kohtalo kulkee ihmisen rinnalla mustana kissana. Se on vähän aikaa poissa jossakin tietämättömissä, mutta palaa aina takaisin.
   – Helismaan teksteissä ei retostella ihmisen moraalisella erinomaisuudella. Hän suhtautuu perusihmisyyteen aika kriittisesti, mutta samalla ihmistä ymmärtäen ja osin tämän puutteista ohi katsoen, sanoo Tarvainen.

Ajattomia tekstejä
Juha Vähäkangas toimii seurakuntapastorina Oulun Karjasillan seurakunnassa työalanaan kulttuurityö, ennen kaikkea sanataide, runoillat ja kirjallisuuspiiri.
   Vähäkankaan mukaan Helismaan sanoituksissa kuvastuvat valo ja pimeys, rakkaus ja sydänsuru sekä Jumalan luomistyön ihailu.
   – Helismaan tekstit ovat rikkaita kokemuksia. Rikas ja raikas ilmaisutapa tuo voimaa ja intensiteettiä lukukokemukseen, se on kuin kutsu astua mielikuvituksen, sanojen ja tunteiden maailmaan.
   – Helismaan tekstit ovat ajattomia, ne löytävät tulkitsijansa ja tutkijansa, Vähäkangas sanoo.
   Vähäkangas nimeää Helismaan tarkkailijaksi, kokijaksi, unelmoijaksi ja taidemaalariksi.
   Helismaan vakavien tekstien maailmankuvaa voidaan kuvata esimerkiksi sanoilla pohtiva, toiveikas ja synkkä.
   Uppsalan yliopiston uskonnonpsykologian professori Owe Wikström on kehitellyt ajatusta omasta kirja-apteekista.
   – Wikströmin mukaan voisimme ryhtyä inventoimaan sisäistä apteekkiamme ja tutkia hyviin teksteihin sisältyviä luottamuksen tukipilareita. Sellaisia, joihin voimme nojata silloin, kun elämä on huteraa ja meillä on surua. Yhtä lailla tekstit voivat liittyä iloon.
   Vähäkankaan mielestä Helismaan tekstit voivat sopia hyvin tällaiseen kirja-apteekkiin, joko teksteinä tai lauluina.

Etsiä, löytää ja ymmärtää
Päivänsäde ja menninkäinen on Vähäkankaalle läheisin Helismaa-teksti.
   –”Kun menninkäinen yksin tallustaa, hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa”. Laulu on klassinen satutarina rakkaudesta ja erottavasta erilaisuudesta. Se on kertomus kahdesta maailmasta.
   – Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -satu helähtää lukijan mielessä. Tehokas kerronta jättää jäljen tajuntaan ja laulu saa miettimään erilaisuutta ja rakkauden voimaa.
   Vähäkangas nostaa esiin myös Rakovalkealla-laulun, joka on lumoava kuvaus Lapista.
   – Tekstin minä on etsijä ja kokija. Hän löytää, aavistaa ja ymmärtää. Tekstissä kuvastuu lumovoima ja sydänikävä, ajatus siitä miten kaunis Jumalan luoma luonto onkaan.
   Kulkurin iltatähti -laulun Vähäkangas määrittelee dramaattiseksi, teksti ei hienostele eikä liioittele.
   Vähänkankaan mukaan laulun tähti viittaa paikkaan, jonne pitää mennä.
   – Tämä paikka ei ole laulun minän koti, se on jossain muualla. Laulusta tulee mieleen Eino Leinon säe ”Tiemme ovat taistelijan teitä”. Teksti vie meidät kokemaan kulkurin surua ja mielipahaa kun koti, taatto, äiti ja tyttö eivät anna tukea. Runon tunnelmassa on surullisuutta, suorastaan ahdistavuutta.
   – Tekstistä ei löydy muuta valoisuutta kuin tuo kulkurin iltatähti. Siksi se jää väkevänä kuvana mieleen. ”Yksi ei soimannut, syyttänyt lain: Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.”
   Tähti on valoa, myrskylyhty pimeässä, tienviitta päivällä. Tähti antaa tukea ja voimaa jatkaa taivalta. Tämä laulu on kuin rukousta, hengitystä, pyyntöä; älä koskaan hylkää mua.

JUHANA UNKURI

Artikkeli on osa lehteä 22/2013