Seurakunnan katokselle kertyi väkeä heti aamusta ja sitä riitti koko tapahtuman ajan.

Sanaa ja sumppia keskellä kylää

6.6.13

Sanaa ja sumppia keskellä kylää

Kempeleen K-Marketin parkkipaikalla alkaa kuhina aurinkoisena lauantaiaamuna.
   Telttakatos on hädin tuskin pystyssä, kun ihmisiä alkaa saapua paikalle.
   ”Täältäkö saa niitä Raamattuja?” joku kysyy. Toinen ilmoittaa tulleensa puurolle.
   Kempeleen seurakunnan lähetystyön tiimissä heräsi ajatus jalkautumisesta kylälle.
   – Ajatuksena oli vain mennä paikalle, tarjota jotain syötävää ja jakaa Raamattuja ja katsoa, mitä tapahtuu, kuvailee pastori Paulus Pikkarainen ajatusta tapahtuman taustalla. Sopivaksi päiväksi valikoitui helluntain aatto, kristillisen seurakunnan syntymäpäivän aatto.
   Seurakunnan telttakatokseen alkaa heti kerääntyä väkeä, jopa jonoksi asti.
   Tapahtuman ilmoituksessa on luvattu, että teltalle saa tulla tapaamaan seurakunnan työntekijöitä, syömään puuroa ja juomaan kahvit.
   Matkaevääksi sai ottaa virsikirjan, Raamatun tai Katekismuksen.
    Kirjat ovat ylijäämävarastoa: vanhoja painoksia, joiden sisältö ei ole muuttunut, vaikka ulkoasua on uudistettu. 
   – Virsikirjat ovat valmiiksi laulettuja, mutta vielä hyväkuntoisia, Pikkarainen täydentää.
   – Virsikirjoja on poistettu käytöstä, kun kirkkoon on tilattu uudet, liiteosalla varustetut virsikirjat. Nyt ne pääsevät uudelleen käyttöön seurakuntalaisten kodeissa.
   Kirjat sujahtavat laukkuihin hymyn ja kiitoksen säestäminä. Useampi ihmettelee, saako kirjan tosiaan ottaa mukaansa ilmaiseksi.
   Raamattuja kysytään eniten ja ne loppuvatkin hyvin nopeasti. Moni olisi halunnut itselleen uuden käännöksen kotoa löytyvän vanhan käännöksen rinnalle.
   Myös puurokattiloiden kannet aukeavat. Riisipuuro maistuu kuumanakin päivänä.
   Osa kävijöistä on nähnyt ilmoituksen lehdessä, mutta paikalle sattuu myös paljon ohikulkijoita.
   Linnakankaalta asti pyöräretkelle lähteneet veljekset Nikolas, 3 ja Mikael, melkein 6, sekä äiti, Eeva Suonperä tulevat myös katsomaan, mitä teltalla tapahtuu.
   Pojat istahtavat reunakivetykselle ja kertovat kuulumisiaan työntekijälle.
   – Hyvää puuroa, kehuu Nikolas keskustelun lomassa.
   – Mukavaa, että seurakunta tulee ihmisten keskelle, Eeva Suonperä toteaa.
   Perheelle seurakunnan toiminta on tuttua perhekerhojen kautta.
   – Olemme käyneet myös isänpäivän hartauksissa. Itse olen Nuorekkaissa Martoissa ja meillä on säännöllisesti kirkkokahvitusvuoro Pyhän Kolminaisuuden kirkossa.
   – Marttojen kautta myös Kirkon Ulkomaanavun kummilapsitoiminta on tullut tutuksi. Kummikohteemme on Venezuelassa, Suonperä tarkentaa.
   Kohta pojille tulee kiire jatkaa pyöräretkeä.
   – Ootteko te tässä vielä viime kesänäkin? Jos ootte, niin me tullaan silloinkin, huikkaa Mikael hypätessään pyöränsä selkään.
   Paikalla olevat ihmiset naurahtavat hauskalle kysymykselle.
   Tunnelma teltalla on leppoisa. Tavataan tuttuja, kysellään niin toisten kuin seurakunnankin kuulumisia. 
   Seurakunnan työntekijät kokevat tärkeäksi kohdata seurakuntalaisia myös epämuodollisesti arjen keskellä.
   – Tänään juomme sumpit täällä ihmisten keskellä, huomenna on kirkossa tarjolla sanaa, toteaa Pikkarainen ja toivottaa väen tervetulleeksi messuun.

MINNA SORVALA

Artikkeli on osa lehteä 21/2013