Tuulentuvan tarinoissa yhdistyvät satu ja todellisuus

19.6.13

Tuulentuvan tarinoissa yhdistyvät satu ja todellisuus

Rovasti Toivo Hyyryläinen on jänninkipaikan edessä. Pian esitetään hänen ensimmäinen komediansa Tuulentuvan tarinoita. Katsojien suut on saatava messingille, sillä se on komedian tavoite.
   – Saa nähdä, sanoo mittavan kirjailijauran tehnyt Hyyryläinen ja nauraa.
   – Se riippuu noista näyttelijöistä, Hyyryläinen osoittaa leikillisesti Ylikiimingin harrastajanäyttelijöitä, jotka ovat saapuneet harjoituksiin Ylikiimingin kotimuseolle.
   Hyyryläinen on Yli-Iin entinen kirkkoherra, monipuolisesti sivistynyt mies. Hän sai Ylikiimingin harrastajanäyttelijöiltä tilauksen.
   – Jotain komedian tapaista, lopultakin.

Saduista löytyvät suuret kysymykset
Näytelmän tarina sijoittuu maalaisympäristöön, jossa 1940–1950-luvuilla parhainta nuoruuttaan eläneet ikäihmiset tapaavat toisensa hoivakoti Tuulentuvan avoimien ovien ohjelmallisessa tilaisuudessa.
   Näytelmässä yhdistyvät mystisellä tavalla satu ja todellisuus. Tuulentupa on klassikkojen ja vähän tuntemattomienkin satujen kyllästämä.
   Kirjailija on peilannut vanhusten elämää tuttuihin satuihin.
   – Niistä löytyvät suuret kysymykset. Vaikka on kysymys saduista, lasten lukemistosta, miten tosia ne ovatkaan, Hyyryläinen ihastelee.
   Näytelmän hahmot nousevat Hyyryläisen lapsuuden maisemista, syrjäisestä mutta tiiviistä kainuulaisesta kylästä.
   – Olen yrittänyt sukeltaa näiden originellien elämään, yrittänyt löytää ihmistä.
   Tukkijätkät olivat monesti originelleja, mutta kantoivat kuitenkin vastuunsa. Hyyryläisen isä kuoli, kun poika oli kaksivuotias. Tukkijätkät tulivat talkoisiin ja elonkorjuuseen antamaan perheelle apuaan.
   Sodan jälkeen elettiin paljon maasta ja metsästä. Elämän rytmi tuli vuodenaikojen mukaan.
   Kirjailija on sijoittanut näytelmään myös itsensä. Hän sai pikkupoikana pienen kaksirivisen hanurin palkkioksi siitä, että toimitti aamuisin savottaan maitoa. Siihen aikaan Suomi oli köyhä ja soittimet kodeissa harvinaisuuksia. Poika sai kuitenkin hanurin eräänä jouluaattona.

Huumori löytyy kielestä
Hyyryläinen etsii huumoria ennen kaikkea kielestä. Hän käyttää murresanoja ja alkuperäisiä sanontoja.
   – Pyrin puhumaan alueen ihmisten kieltä. Myös musiikki on tärkeässä asemassa. 1940-luvun lopun ja 1950-luvun iskelmillä ja lauluilla sanottiin niin paljon.
   Kohtauksissa käytetään musiikkikappaleita, joista Hyyryläinen on valinnut suurimman osan. Muutaman laulun hän on säveltänyt ja sanoittanut itse.

Värikkäitä hahmoja ja tilannekomiikkaa
Näytelmän ohjaava Jenni Mattila opiskelee Kokkolassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Hän lupaa naurattaa yleisöä värikkäillä hahmoilla ja pienellä tilannekomiikalla.
   Tuulentupa on ohjaajan ensimmäinen kantaesitys ja suurempi produktio.
   Museoalueen pihaa reunustavat vanhat rakennukset ja vehreä luonto. Ne ovat Mattilan mukaan niin mainioita, että varsinaisia lavasteita ei tarvita ollenkaan, joitakin tuoleja ja pientä seinää lukuun ottamatta. Rakennuksissa on paljon piilopaikkoja, joista näyttelijät pääsevät lavalle lausumaan vuorosanansa.
   – Näytelmässä on kyse vanhusten nuoruusvuosista, jotka sulautuvat satuun. Tuulentuvan juhlat ovat näytelmän loppu, johon kaikki ovat näytelmän alusta matkalla ja johon he päätyvät, ohjaaja kertoo.

PEKKA HELIN

Tuulentuvan tarinoita -näytelmän esitysajat Yliikiimingin kotimuseolla:

  • la 22.6. klo 19.
  • su 23.6. klo 16.
  • ma 24.6. klo 19.
  • ti 25.6. klo 19.
  • su 7.7. klo 16.

Lippujen myynti numerosta
045 2340 986.

Artikkeli on osa lehteä 22/2013