Kaisa Anttila: Sinä olet kaunis

17.7.13

Sinä olet kaunis

Minä olen ruma. En ole kauneusihanteiden hoikka, timmi, huoliteltu nainen. Peppuni on leventynyt, vatsani ja rintani roikkuvat ja leukojakin löytyy kaksin kappalein jos yhtään painan päätäni alas. Vaatteista, kampauksesta tai kynsistä en yksinkertaisesti jaksa huolehtia elämän kiireiden keskellä.
   Varhaiseen teini-ikään mennessä jokainen nuori nainen tietää, miltä hänen kuuluisi näyttää. Vaatekauppojen ikkunat ja hajuvesimainokset muistuttavat siitä seinänkorkuisin kuvin. Ihanne on anorektisen laiha mutta pehmeäkurvinen, kolmekymppisen kasvonpiirteillä mutta teini-ikäisen terhakoilla muodoilla varustettu nainen, jolta ei löydy yhtään ryppyä tai möykkyä edes koukistetun polvitaipeen kohdalta.
   Sitä naista ei tietenkään ole olemassa. Siksi meidän kuuluisi ostaa vaatteita ja kosmetiikkaa, jos vaikka pääsisimme hieman lähemmäs tavoittamatonta kuvaa. Sen lisäksi meidän tulisi laihduttaa loputtomasti. Ehkäpä saan ne oikeanlaiset kurvit zumbaamalla kun karppaus ei auttanut.
   Kauneus on ollut nuoren naisen hyödyllisimpiä ominaisuuksia, koska se on auttanut naista pääsemään naimisiin. Avioliitto on tarkoittanut taloudellista turvaa ja yhteiskuntakelpoisuutta. Kuitenkin kaikki tiesivät, että kauneus on katoavaista. Mummojen ei odotettukaan näyttävän 17-vuotiailta.
   Nykyään naisten tiedetään pystyvän muuhunkin kuin kotitöihin ja lasten synnyttämiseen. Siitä huolimatta kauneusihanteen merkitys on vain kasvanut. Enää ei riitä, että vakuuttaa ulkonäöllään mahdollisen aviomiehen. Sen jälkeen pitää edelleen vakuuttaa työnantajat, asiakkaat, ystävät ja uusi poikakaverikin, jos vaikka tulee avioero.
   Niin 15-vuotiaan kuin 50-vuotiaankin pitäisi näyttää siltä kolmekymppiseltä teiniltä, joka ihanteeksemme on asetettu. Oman elämänvaiheen tyypilliset piirteet ja eletyn elämän merkit pitää yrittää piilottaa kaikin mahdollisin keinoin.
   Ilmeisestä rumuudestani huolimatta viihdyn kropassani. Kelpaan miehelleni edelleen ja taaperoni ihastelee ihoni virheitä kutsuen niitä kukiksi. Tämän työpaikankin sain, vaikka kuvani ei erityisesti kaunistakaan lehden sivua.
   Peilikuvani näyttää kolmekymppiseltä, synnyttäneeltä naiselta. Siis juuri siltä, mitä minä olen. Mielestäni se on aika kaunista.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 24/2013