Taide kuvastaa koskematonta

17.7.13

Taide kuvastaa koskematonta

Säveltäminen on usein ekstaattista, kertoo Ilmari Mäenpää

Kiimingissä asuva Ilmari Mäenpää haluaa eniten elämässään säveltää klassista musiikkia.
   Säveltäminen jäi keväällä syrjään, kun seitsemänlapsisessa perheessä sattui sairaustapaus, jonka vuoksi työ seisahtui puoleksitoista kuukaudeksi.
   Tapahtunut todistaa Mäenpään elämänfilosofian todeksi.
   Ihmiset ajautuvat elämän virrassa, mutta kuvittelevat uivansa helposti milloin mihinkin satamaan.
   Tähän he eivät kuitenkaan kykene. Ihmisen osa on katsella, kun Suurempi toteutuu.
   – Äitini työskenteli saattohoitajana ja totesi vanhan viisauden: ihminen päättää, Jumala säätää.

Kirkon pitää koskettaa
nykyajalle sopivin keinoin

Kirkko tarjoaa Mäenpään mielestä hyvän selitysmallin elämälle. Säveltäjä toivoo, että kirkko voisi tuoda sanomansa riidattomasti tähän aikaan.
   Sanoman tuominen ei saa muistuttaa tapaa, jolla vanhaa musiikkia joskus esitetään.
   Vanhan musiikin tinkimätön esittämistapa ja periodisoittimet peilaavat elettyä ajankuvaa eivätkä aina kohtaa kiireistä nykyihmistä. Sinänsä laadukas musiikki koskettaa vain harvoja.
   Kirkon pitää koskettaa nykyihmistä ajalle sopivin keinoin, mutta Raamatun ydinsanomaa kunnioittaen.

Lapsuuden kesäpaikasta
aikuisiän kodiksi

Mäenpää asui lapsuudessaan Oulussa perheen ainoana lapsena. Perhe osti kesäpaikan Kiimingistä, jossa poika eli villisti ja vapaasti.
   Kesäpaikasta, vanhasta maalaistalosta, on tullut Mäenpäiden koti. Naapurirakennuksessa asuvat säveltäjän vanhemmat.
   Elämänkumppaninsa Mäenpää löysi parikymppisenä 1990-luvun alussa. Nuorin lapsista on neljävuotias, vanhin pääsi juuri armeijasta.
   Säveltäminen on Mäenpään mielestä keskustelua tuonpuoleisen kanssa.
   Taide kuvastaa koskematonta, sellaista, mihin arkitodellisuus ei yllä.
   Mäenpää ylistää klassisen musiikin pitkää traditiota.
   – Pitää olla kivi, mihin voi luottaa. Pysyvyyttä, johon voi ankkuroitua, niin että jalat pitävät.
   Mäenpää ei kuvittele säveltävänsä jotain aivan uutta. Työ pohjautuu aina aikaisemmin tehtyyn.
   Säveltäjä pitää impressionismista, musiikin tyylisuunnasta, joka kukoisti 1900-luvun alussa. Sen suurimpiin mestareihin kuuluivat Maurice Ravel ja Claude Debussy.
   Impressionismiin kuului Mäenpään mukaan paljon sellaista, jota kohti musiikki olisi kulkenut ellei maailma olisi tullut hulluksi. Maailmanpalojen myötä ihmiskunnan tietoisuudessa jylläävät ristiriidat, jotka heijastuvat musiikkiin.

Säveltäminen on hetkittäin
äärettömän hienoa

Säveltäminen on Mäenpään mukaan hetkittäin äärettömän hienoa, jopa ekstaattista.
   Kun tämä vaihe loppuu, alkaa puurtaminen, joka ei välttämättä johda mihinkään kestävään vaan vie harhateille jopa päiväkausiksi. On aloitettava alusta.
   Nykymusiikissa Mäenpää arvostaa ennen muuta Einojuhani Rautavaaraa, jolta kerran kysyttiin, onko hän uusi Sibelius. Rautavaara vastasi kieltävästi. Sibelius ilmensi oman aikansa henkeä, zeitgeistia, jollaiseen ei ole koskaan paluuta.

Uuni kuin hyvä
klassinen musiikki

Vanhaa apinoiva taide onkin Mäenpään mukaan kuolleena syntynyttä.
   Mäenpää nostaa vertailukohdaksi esiin vuonna 1877 rakennetun talonsa, jonka perhe remontoi hökkelistä kodikseen. Siihen oli muurattava uusi uuni.
   Ystävät kehottivat ehdottivat nykyaikaista ratkaisua tai jopa vuolukiviuunia, jonka saisi ostaa kokonaisena kaupasta.
   Mäenpää halusi kuitenkin uunin, jonka tekijällä oli traditiosuhde aikaan, jolloin uunit olivat tietynnäköisiä. Hän löysi 75-vuotiaan miehen, jonka kautta välittyi katkeamaton perinne.
   Muurari tiesi myös sen, miltä uunin tulee näyttää nykyään. Sen tuli kohdata Mäenpäiden tarpeet, tässä ajassa ja hetkessä. Uunissa toteutettiin uusia ratkaisuja, jotka piilotettiin.
   Mäenpäiden uunilla on vahva suhde vanhaan, mutta se kuuluu silti nykyaikaan.
   Se on kuin hyvä klassinen musiikki, joka kunnioittaa perinteitä, mutta on toteutettu modernisti.

Unesta syntyi
orkesteriteos

Mäenpäiden pihassa sijaitsee Olokolo, jonka läpinäkyvästä katosta näkyy taivas.
   Pikkuruinen pehmeä- ja pyörökaarinen rakennus on sarjatuote, jota esiteltiin Lappeenrannan loma-asuntomessuilla ja Tampereen asuntomessuilla.
   Olokoloon liittyy outo uni. Sen Mäenpää näki säveltäessään Helium-nimistä teosta, jonka kantavana voimana on olemisen seesteisyys ja ylöspäin kohoaminen.
   – Näin useasti unta, että leijuin kotitalon yläpuolella. Unessa soi musiikki, kirjoitin sen ylös. Kahden vuoden kuluttua kirjoitin sen orkesteriteokseksi Oulun Sinfonialle.

Olokolossa
leijutaan taivaalle

Kun Mäenpää kirjoitti teostaan, hän sai idean Olokolosta. Idea oli luonteva, koska teoksessa leijutaan alhaalta ylöspäin, kohti taivasta.
   Polykarbonaatista tehdyn katon läpi ihaillaan taivasta ja katsellaan revontulia.
   –Junassa on asemalla vaikea hahmottaa, liikkuuko oma juna vai viereinen juna. Samalla tavalla pilvet ja äärettömyys liikkuvat suhteessa meihin. Ei meidän tarvitse aina liikkua.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 24/2013