Aatoksia: Seurakunta on syli

28.8.13

Aatoksia
 

Seurakunta on syli

Uskonnon kielestä on käyty kiivasta keskustelua. Mikä on se näkökulma, joka tavoittaa nyt olennaisimman, kun puhutaan kristinuskosta?
   Agnostikkoilloissa lähdettiin liikkeelle siitä, että ajattelu, ääneen pohdiskelu, kysely ja provosointi ovat tekijöitä, joita kirkko nyt kipeimmin tarvitsee. Tuomiokapituli ei onneksi tyrmännyt intoa.
   Uskonnonfilosofinen pohdiskelu on kuitenkin vain yksi – eikä luvalla sanoen edes kovin moderni – tapa lähestyä uskontoa. Viime vuosikymmeninä on hyväksytty tieteellisissäkin piireissä, että tunne, kokemus, kertomus, rituaalien taju ja ruumiillisuus ovat vakavasti otettavia ja älykkäitä näkökulmia kristinuskoon.
   Parhaimmillaan lopputuloksena voi olla viisaus, joka on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä rationaalinen tieto.
   Siksi minua hämmästyttää kahtiajako, joka on ollut nähtävissä agnostikkoiltohin liittyvässä keskustelussa: On olemassa ”ajattelevia” ihmisiä, jotka ovat kriittisiä kirkkoa ja sen sanomaa kohtaan. Sitten on niitä toisia, jotka ovat lähtökohtaisesti ei-ajattelevia, mikäli heitä ei satu uskonnonfilosofinen pohdiskelu kiinnostamaan tai mikäli heille kirkko ja sen sanoma merkitsevät yksinkertaisesti toivoa, lohtua ja myötätuntoa.
   Mustavalkoinen asetelma on houkutteleva, mutta ei kovin viisas. Uskonnonfilosofinen pohdiskelu ei auta ihmistä, joka taistelee todella isojen kysymysten kanssa.
   Toimituskeskusteluissa, joissa perheiden kanssa valmistaudutaan kasteeseen, häihin tai hautajaisiin, ihmiset hyvin viisaasti tarttuvat ikiaikaisiin lauseisiin, jotka sanoittavat kokemusta paremmin kuin mitkään muut.
   Ihmepsalmi (Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä), Korinttilaiskirjee (Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus) sekä Paimenpsalmi (Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu) sanoittavat elämän rajapintoja viisaasti ja koskettavasti.
   Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen on selvittänyt suomalaisille aivotutkija George E. Vaillantin esittämää hengellisen evoluution merkitystä. Tunteiden alue on aivojen vanhin ja kehittynein osa. Tiedon ja tunteen yhdistäminen on ihmisen erityinen kyky. 
   Vaillantin lista ihmiskunnan ja ihmisen menestystekijöistä on kiinnostava: rakkaus, toivo, ilo, anteeksiantavuus, empatia, luottavaisuus, kunnioitus ja kiitollisuus. Ei ihme, että akateemisessa johtajuustutkimuksessa on kiinnostuttu uudella tavalla pomosta nimeltä Jeesus!

SATU KREIVI-PALOSAARI
pastori

Artikkeli on osa lehteä 27/2013