Kaakkurissa kirkon ja koulun yhteistyö pelittää

14.8.13

Kaakkurissa kirkon ja koulun yhteistyö pelittää

Koulun ja kirkon yhteistyö on Oulun seudulla luontevaa ja menestyksellistä.
   – Täällä on tehty vuosia niin hyvää työtä, ettei oikein voi muuta kuin toivoa, että se jatkuisi. Onko siinä edes parantamisen varaa, kun se toimii niin hyvin? kysyy koulupappi Satu Kreivi-Palosaari.
   Seurakunnan ja koulun yhteistyö kukoistaa myös Kaakkurissa. Karjasillan seurakunnan koulutyötä koordinoiva ja Kaakkurin alueella toimiva Kreivi-Palosaari kertoo, että yksi menestyksen salaisuuksista on Pyhän Andreaan kirkon sijainti Kaakkurin koulun vieressä.
   Läheisyydestä johtuen yhteistyö Kaakkurin koulun ja kirkon välillä muotoutuu spontaaniksi.
   Koulukirkot, pääsiäiskirkot sekä muut vastaavat tapahtumat on helppo pitää, kun koulu on lähellä kirkkoa. Lapsoset juoksevat Kreivi-Palosaaren mukaan kirkkoon pihan poikki jopa ilman päällystakkia. Välitunneillakin he usein oikaisevat kirkon parkkipaikan halki.

Lapset huikkaavat,
että moi pappi

Kreivi-Palosaari päivysti viime lukuvuonna vuoroviikoittain Kaakkurin alueeseen kuuluvien Kaakkurin ja Metsokankaan kouluissa. Alueeseen kuuluvat myös Oulunlahden ja Sarasuon koulut, joiden kanssa yhteistyötä on tarkoitus tiivistää tulevana lukukautena.
   Lapset ovat tulleet tutuiksi koulupapille:
   – Kun lapset menevät kouluun, he saattavat huikata, että moi pappi, Kreivi-Palosaari toteaa.
   Kreivi-Palosaari vierailee uskontotunneilla ja käy koululla kutsumassa lapsia kirkkoon vieraiksi. Hän pyrkii vuorovaikutukseen ja elämyksellisyyteen tavalla, johon liittyy usein musiikki.
   Viidesluokkalaisille hän on esitellyt kirkkovuotta virsikuljetuksen avulla. Siinä lauletaan kirkkovuoden virret adventista adventtiin. Urakassa hujahtaa tunti, kun aivan kaikkia virsiä ei lauleta. Lapset eivät pitkästyneet.
   Kuutosten kanssa käytiin uskontotunnilla läpi ihmisen elämä kasteesta vanhuuteen. Yhdessä pohdittiin elämänkaareen liittyviä asioita.
   Eka- ja tokaluokkalaisille on kerrottu päivänavauksissa kasteesta.
   Lapset esittävät koulupapin mukaan syvällisiä kysymyksiä asioista, jotka ovat aikuisillekin vaikeita.

Koulussa
pitää näkyä

Kouluilla liikkuessaan Kreivi-Palosaari toimii rennosti. Hän saattaa toivottaa hyvää vappua tai pistäytyä katsomassa miten poikien lintupöntön rakentaminen etenee. Lapset ovat tulleet juttelemaan tai jopa saapuneet pyhänä kirkkoon.
   Papilla on Kreivi-Palosaaren mukaan tarve näkyä kouluelämässä.
   – Vähäinenkin paikallaolo on luonut hirveän hyvän tunnelman koulukirkkoihin. Tuntee väkeä ja opettajia. Heti kun kasvot ovat tutut lapsille ja itse tuntee lapsien kasvot, tulee aivan erilainen fiilinki.
   Koulupappi ihastelee kuinka lapset raikaavat virsiä.
   – On aivan käsittämätöntä, miten virret kajahtavat. Siinä näkyy herätysliiketausta. On kiitoksen paikka, että täällä on tällaista kasvatusta. Tulee aina kylmät väreet, kun lapset laulavat Oulun seudulla koulukirkossa.
   Suvivirren saa Oulussa laulaa myös kevätjuhlissa, vaikka etelässä sellaista usein pidetään uskonnon tuputtamisena.
   – Täällä ei sellaista kysymystä edes ole.

Suhde uskontoon
mutkaton ja raikas

Lapset ovat papin mukaan uskonnollisessa kehityksessään eräänlaisessa ”kaupankäyntivaiheessa” Jumalan kanssa: ”Jos olen kiltti, niin… ”
   Toisaalta suhde uskontoon on hyvin mutkaton ja raikas.
   – Kirkon ja seurakunnan tulee elää tässä positiivisessa vireessä mukana. Lapset ovat rentoja, iloisia ja vapaita.
   Koulupapin mielestä lasten hengellistä elämään tuetaan parhaiten niin, että lapset saavat koulukirkoissa itse kirjoittaa rukoukset.
   – Pääsiäisenä me esimerkiksi kiitettiin kimaltelevasta mekosta. On tärkeää, että sanoitus on lasten maailmasta. Näkisin, että koululapsille pitäisi suunnata heidän maailmastaan nousevia jumalanpalveluksia myös seurakunnan perusjumalanpalveluselämässä. Jumalanpalvelukset pitää sanoittaa niin, että koululapsetkin kiinnostuvat.
   Koululapset pitävät rituaaleista. Heillä saisi olla jumalanpalveluksissa isompi paikka toimijoina.
   – Lapsethan ovat älyttömän hyviä avustajia, he lukevat Raamattua ja esirukouksia mielellään. Lapset haluavat sytyttää kynttilät ja olla monessa mukana. Heille täytyy raivata tilaa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 26/2013