Kirkosta eroamisella ei asioita edistetä

14.8.13

Kirkosta eroamisella ei asioita edistetä

Piispa Samuel Salmi toivoo, että hetken mielijohteesta kirkon jättävät voisivat löytää tiensä myös takaisin

Kirkon tulee elää ihmisten arjessa ja viestittää, että kirkon ääni ja kirkon elämä ovat muuallakin kuin vain siellä, missä noustaan portaita pyhäkköön.
   Näin sanoo Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi.
   Salmi viittaa paljon puhuttuun jalkautumiseen – ajatukseen, että seurakunnan työntekijät näkyisivät ja kuuluisivat siellä, missä ihmiset muutoinkin liikkuvat ja kokoontuvat.
   – Kirkon on hyvä olla läsnä esimerkiksi kaupunginosatapahtumissa ja kauppakeskuksissa. Aika monelle kirkon portaiden nouseminen on pitkä matka. Nykyään se saattaa olla jopa tunnustustoimi sellaisenaan.
   Perinteinen tapa käydä sanankuulossa sunnuntaisin on Salmen mukaan saanut rinnalleen halun etsiä hiljaista hetkeä arkisten puuhien keskellä.
   – Ihmiset ovat huomanneet, että hiljentyä voi myös ihan tässä ja nyt.
   Yhteiskunta on muuttunut paljon muutamassa vuosikymmenessä. Ei ole kauaa siitä, kun sunnuntaina kauppaan ei päässyt ollenkaan, lauantaina ovet suljettiin kahdelta iltapäivällä ja arkenakin jo iltapäiväviideltä.
   Nyt kaiken pitää olla auki miltei ympärivuorokautisesti. Tähän ihmisiä on opettanut muun muassa mahdollisuus asioida internetin välityksellä.

Kirkossa itsensä ja
Jumalansa kanssa

Nykyisessä 24/7-yhteiskunnassa syntyy helposti vaatimus, että kirkonkin pitäisi olla ”aina auki”. Salmen mielestä periaate on ihan oikea.
   – Kirkko on se paikka, jossa ihminen saa olla itsensä ja Jumalansa kanssa. Kirkkotila itsessään voi olla pyhän kokemisen paikka.
   – Tavoite voisi olla, että kirkko ottaisi ihmisen aina vastaan ja antaisi tilan hiljentyä Jumalansa edessä. Samalla toki ymmärrän, että ”kirkot aina auki” on periaate, joka maksaa eikä monella seurakunnalla ole sellaiseen varaa, ei edes vapaaehtoisia apuna käyttämällä.
   Kirkossa saisi Salmen mielestä olla saatavilla myös kuunteleva ja keskusteleva ihminen.
   – Osa voisi tulla kirkkoon saamaan apua hätään. Osalla saattaisi olla vain halu ottaa selvää asioista.
   Salmen mielestä kirkko voisi valjastaa tähän tehtävään vastuullisia seurakuntalaisia työntekijöiden rinnalle.
   – Kirkossa ei tarvitsisi erotella, mikä on hengellistä, mikä maallista. Olisi hienoa kun esimerkiksi nuoret tietäisivät, että kirkosta saa vastauksen mieltä askarruttavaan kysymykseen vaikka viikonloppuna.

Sosiaalisen median
hyvä puoli ja kääntöpuoli

Sosiaalinen media on piispan mukaan kuin hyvän ja pahan tiedon puu.
   Kuvien ja videoiden jakelupalvelut, blogipalvelut ja yhteisöpalvelut kuten Facecook ja Suomi24 voivat piispan mielestä olla tehokas väline, kun halutaan tavoittaa laajat kansankerrokset ja koota rivejä jonkun hyvän asian puolesta.
   – Hyvyyden siemenet voivat saada paljon hyvää aikaan.
   – Toisaalta sosiaalisessa mediassa tuodaan esiin ja levitetään myös asenteita ja toimintamalleja, jotka eivät rakenna yhteistä hyvää.
   – Itse näen, että kirkon pitää olla sosiaalisessa mediassa ja satsata siihen. Sosiaalinen media on haastava työväline, jonka käyttöön kokonaiskirkko on kouluttanut työntekijöitä.
   Piispa muistuttaa myös verkossa toimimisen epätasa-arvoisemmasta puolesta: samalla kun nuoremmat toimivat verkossa sujuvasti, varttuneemmat ovat vaarassa syrjäytyä.
   – Ikääntyneillä ei ole yhtäläisiä valmiuksia perehtyä sosiaalisen median maailmaan kuin nuorilla. Tietty osa yhteiskunnasta syrjäytyy tiedonvälityksestä, piispa Salmi näkee.
   Piispan kuulumisia ja kannanottoja ei päivity Facebookiin.
   – Olen kyllä pohtinut paljon, pitäisikö minun olla siellä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että aktiivinen mukanaolo on ajankäytöllisesti mahdotonta.
   – Virkani on kirkon piirissä sikäli poikkeuksellinen, että työmaa kattaa puolet Suomen pinta-alasta. Työmatkat ja -päivät venyvät pitkiksi.

Kirkosta eroaminen
on epäjärjellistä

Piispa on pitkin kesää ihmetellyt erästä sanojensa mukaan epäjärjellistä tapaa toimia:
   – Se on tämä kirkosta eroaminen. Jos joku kirkkoa lähellä oleva sanoo jotakin – tai on sanomatta – syntyy laaja reaktio erota kirkosta.
   – Edustaako kirkko tällä hetkellä ihmisille sellaista kohdetta, että sitä voidaan surutta lyödä ja syyttää, kun muuta ei voida?
   Piispa toivoo, että hetken mielijohteesta kirkon jättävät voisivat löytää tiensä myös takaisin.
   – Yhdessä voimme pitää yllä toivoa tässä yhteiskunnassa.
   Eroaminen ei piispan mielestä ole kummoinenkaan painostuskeino seurakuntien päättäjiä kohtaan.
   – Ei siten voi asioita edistää. Päinvastoin: kun ihmisiä eroaa, kirkon voimavarat heikkenevät.
   – Yhteiskunta ei toimi ilman rahaa ja kirkkokin haluaa pitää kiinni omista toimintaedellytyksistään.
   – Jos kovin monet lähtevät kirkosta aika pinnallisistakin syistä, lähtijät samalla kaventavat sellaisia kirkon toimintamuotoja, jotka muutoin kokevat tärkeiksi ja tukemisen arvoisiksi.

Ei pidä vaieta
väärässä kohtaa

Evankelis-luterilaisen kirkon asema on piispa Samuel Salmen mukaan erittäin itsenäinen suhteessa valtiovaltaan.
   – Lähtökohta on, että yhteiskunta huolehtii yhteiskunnallisista kysymyksistä ja kirkko toimii hengellisten asioiden asiantuntijana.
   – Mutta totta kai ajassa hereillä olevalla kristityllä on oikeus ottaa kantaa. Jokaisen kastetun kristityn ääni on myös kirkon ääni.
   – Kirkon tulee olla heikoimmassa asemassa olevien puolella ja tuoda esiin ääntä heiltä, jotka eivät saa ääntään kuuluviin.
   – Kristitty saa olla viekas kuin käärme mutta viaton kuin kyyhkynen. Reviirien rajat pitää muistaa, mutta tämä ei tarkoita, että pitäisi vaieta väärässä kohtaa. Oman kantansa saa reilusti sanoa siellä, missä oikeudenmukaisuus on kauppatavaraa.
   Salmi kuvailee kirkkoa eräänlaiseksi yhteiskunnallista koneistoa täydentäväksi linkiksi.
   – Kirkko voi tuoda esiin vaiennettujen äänen ja olla linkkinä, kun virallinen taho ei tavoita esimerkiksi elämän kolhimia aikuisia, rikkinäisyyden keskellä eläviä lapsia tai vaikkapa niitä Oulun noin kahtatuhatta nuorta, jotka ovat pudonneet työelämän ja koulutuksen ulottumattomiin.
   – Siellä, missä diakonia tavoittaa näitä ihmisiä, siellä kirkko on osa yhteiskunnan palveluverkostoa.

Pohjoisessa Herraa
ei tarvitse häivyttää

Helsingin seurakuntayhtymä on kerännyt ihmisten unelmia ja toiveita tulevaisuuden hyvästä kirkosta laajalla verkkokyselyllä.
   Vastaajille toiveiden kirkko on ennen kaikkea arjessa mukana oleva, tukeva ja kannustava, armahtava ja diakoniatyötä tekevä.
   Nämä voisivat Salmen mukaan nousta kärkitoiveiksi myös pohjoisen ihmisille, jos vastaava kysely toteutettaisiin täällä.
   Helsingin vastaajista monet toivoivat, että kirkon sanoma kiteytyisi nimenomaan toiminnassa.
   – Oma arvioni on, että ruuhka-Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat henkisesti syrjässä kirkosta. Siksi monelle on tärkeää, että seurakunta profiloituu toiminnan kautta.
   – Myös me täällä pohjoisessa arvostamme kirkon työn toiminnallista osuutta, vaikkapa diakoniatyötä. Samaan aikaan meillä on vahva ja pitkään säilynyt ajatus siitä, että elämän tarkoitukselle täytyy löytyä sanoitus ja se on pelastus meidän Herrassamme.
   – Saamme puhua rohkeasti Kristuksesta ilman, että Hänet pitäisi häivyttää taustalle.

Kristus luonamme,
vaikka lätynpaistossa

Eräs seurakuntalehti julkaisi kesällä mielipidekirjoituksen, jonka laatija sanoi harkinneensa jo pitkään kirkosta eroamista: ”Syynä ei ole uskoni vähyys vaan kirkon ja seurakuntien sirkusmainen toiminta. (- – – ) Harrastaa voin maalausta, kirjoittamista, tanssia ja vaikka maalausta muuallakin.”
   Salmen mukaan seurakunnan toiminta on hyvällä pohjalla niin kauan kuin seurakunnan ytimessä on armahtava Jumala.
   – Jos tiedetään, minkä puitteissa ollaan koolla, kaikkea ei tarvitse sanoittaa. Elämään, toivoon, uskoon ja rakkauteen kutsuva Kristus on luonamme vaikka lätynpaistoillassa, jos niin haluamme.

Lue myös
Piispa haastaa Kärpät Piispansauvakävelyyn

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 26/2013