Niemelä arvostaa seurakuntien omaleimaisuutta

28.8.13

Niemelä arvostaa seurakuntien omaleimaisuutta

Pauli Niemelä haaveilee hyvin toimivasta yhteistyöstä seurakuntien välillä. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana hän voi omalta osaltaan tukea sen toteutumista.

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä on elokuun alusta alkaen hoitanut kahta vaativaa tehtävää.
   Perusvirkansa lisäksi hän toimii Oulun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana.
   Yhteinen kirkkoneuvosto on yhtymän päättävä elin, joka johtaa seurakuntien hallintoa ja taloutta. Neuvosto myös valmistelee yhteisessä kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat ja toimeenpanee sen päätökset.
   Neuvoston puheenjohtajan valta on välillistä, eli Niemelä ei tee lopullisia päätöksiä vaan on mukana päätöksenteossa.
   Tehtävän mukana tulee myös muita vastuita, kuten toimiminen seurakuntayhtymän johtoryhmän puheenjohtajana.
   – Tehtäväni on johtaa asioiden valmistelua sekä toimia eri elinten puheenjohtajana, Niemelä summaa.
   – Sillä, miten valmistelija valitsee sanansa, on vaikutusta siihen, miten lopulliset päättäjät kokevat esityksen.

Hallinto kaipaa
keventämistä

Niemelä itse arvioi, että seurakuntayhtymän hallinto on nykyisellään turhan raskas ja monimutkainen. Hän kannattaa mallia, jossa yhtymällä olisi vain yksi päättävä elin.
   Hallinnon rakenteesta käytiin keskustelua viime keväänä kirkolliskokouksessa. Silloin yksinkertaisempi hallintomalli ei saanut riittävästi kannatusta.
   Keskustelua käytiin myös siitä, pitäisikö seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkoneuvostojen puheenjohtajana toimia maallikko kirkkoherran sijaan.
   – Kirkkohallitus valmistelee lopullista esitystä kirkolliskokouksen linjausten perustella. Valmisteluun vaikuttanee myös piispainkokouksen lausunto, Niemelä kertoo.
   Niemelä on tehtävänsä puolesta pohtinut muun muassa seurakuntayhtymän tulevan vuoden tavoitteita. Niiden sanoittaminen ja tarkentaminen yhdessä muiden kanssa on yksi hänen tehtävistään.
   – Tavoitteissa sanotaan esimerkiksi, että vahvistamme kirkon jäsenyyden merkitystä kirkon jäsenille ja kirkosta eronneille.
   Niemelä toivoo, että seurakunnat ja niiden työntekijät näkyisivät enemmän ihmisten arjessa. Se voisi tarkoittaa tapahtumia tai työmaan siirtämistä entistä enemmän toimistoilta kentälle.
   – Joka tapauksessa pitäisi tehdä jotakin järjestelmällistä ja suunnitelmallista, jotta kirkon jäsenet ja kirkosta eronneet kokisivat jäsenyyden mielekkääksi.
   Niemelän uusi tehtävä liittyy nimenomaan seurakuntayhtymän päätöksentekoon. Hän kokee yhtymän roolin tietyissä asioissa tärkeäksi, mutta toivoo seurakuntien pysyvän keskuksessa yhtymän sijaan.
   – Seurakuntayhtymässä voidaan linjata yhteisesti tietyt periaatteet, joita kaikki seurakunnat noudattavat toiminnassaan. Seurakunnat eivät saa kuitenkaan menettää omaleimaisuuttaan, hän korostaa.
   Esimerkiksi Niemelä nostaa keväällä keskustelua aiheuttaneen rippikoululeirien isosten palkkauksen.
   Hänen mielestään yhtymä voi määritellä, että isoset saavat yhtenäisin perustein korvauksen. Seurakunnat voisivat tämän periaatepäätöksen pohjalta päättää itse, maksetaanko korvaus isosille rahassa vai esimerkiksi seurakuntaretkenä.
   – Ennemmin pidetään seurakunnat omaleimaisina kuin pyritään esittelemään ihmisille yhtä suurta, kasvotonta seurakuntayhtymää.

Niemelällä ei tarvetta
suuriin muutoksiin

Hiippakunnan tuomiokapituli valitsee jonkun seurakuntien kirkkoherroista yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi kirkkoherrojen toivomuksen huomioiden. Kirkkoherrat keskustelevat keskenään, kuka heistä voi ottaa vastuun kannettavakseen.
   – Nyt koettiin hyväksi, että tehtävää hoitaa joku laajentuneen yhtymän uusista kirkkoherroista, Niemelä selittää.
   Neuvoston puheenjohtaja valitaan yleensä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Niemelän tehtävä olisi normaalisti alkanut jo vuoden alusta, mutta hän toivoi voivansa aloittaa vasta myöhemmin. Hän oli keväällä kolme kuukautta virkavapaalla.
   – Kun aloitan näin syksyllä, voin olla mukana ensi vuoden valmisteluissa.
   Niemelän päätehtävänä on edelleen toimia Kiimingin kirkkoherrana. Hän joutuu kuitenkin tekemään järjestelyjä, että ehtii hoitaa myös neuvoston puheenjohtajan tehtävät.
   – Joudun jättämään papin töitä vähemmälle. Pyrin työskentelemään vähemmän viikonloppuisin, jotta voin alkuviikon keskittyä puheenjohtajan velvollisuuksiin.
   Niemelällä ei ole tarvetta pyrkiä suuriin muutoksiin uudessa tehtävässään. Hän muistuttaa, että seurakuntayhtymän laajentumisessa tulleet muutokset on jo pääosin tehty. Lisäksi lähivuosina on odotettavissa suuria muutoksia kokonaiskirkossa.
   – Nyt on tehtävänä lähinnä hienosäätöä, Niemelä sanoo.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 27/2013