2. vaalisijaJuho Kopperoinen

Oulujoen kirkkoherraehdokkaat esittäytyvät

28.8.13

Oulujoen kirkkoherraehdokkaat esittäytyvät

Rauhan Tervehdys kysyi vaalisijoille
asetetuilta ehdokkailta seuraavaa:

1. Keitä kuuluu perheeseesi? Mitä teet vapaa-ajallasi?
2. Työhistoriasi pääpiirteittäin?
3. Mikä on suhteesi kirkon herätysliikkeisiin?
4. Mitkä ovat vahvuutesi pappina, entä kirkkoherrana?
5. Kirkkoherran työssä on paljon hallintoa. Miten vältyt muuttumasta byrokraatiksi?
6. Millainen rooli on vapaaehtoisilla maallikoilla seurakunnassa, jonka johdossa olet?
7. Millä keinoilla seurakunta voi tavoittaa kirkon jäseniä, jotka eivät tällä hetkellä osallistu aktiivisesti seurakunnan tarjoamaan toimintaan?
8. Oulun seurakuntayhtymä luopuu noin 30 prosentista kiinteistöpinta-alaansa tulevina 10 vuotena. On arvioitu, että tämä voi merkitä joistakin nyt olemassa olevista toimintamuodoista luopumista tai työmenetelmien uudistamista. Miten arvioit tämän näkyvän Oulujoen srk:ssa?
9. Pitääkö kirkosta eroamisista olla huolissaan?
10. Onko asioita, joita kirkossa ei saa kyseenalaistaa?
11. Jokerikysymys (vastaa yhteen):
– kerro kirkollinen vitsi
– paljasta jokin työtilanteessa sattunut hauska kommellus
– kehu miksi joku kilpailijoistasi olisi hyvä valinta Oulujoen kirkkoherraksi

Ehdokkaiden vastaukset:

1. vaalisija
Risto Kormilainen
Suomussalmen kirkkoherra

1. Sairaanhoitajana työskentelevä Taina-vaimo, kolme Helsingissä asuvaa aikuista lasta, joista kaksi perheellisiä. Neljä lastenlasta. Luen ja kirjoitan paljon. Kesäisin lämmitän mökillä savusaunaa sekä lenkkeilen. Talvella viihdyn murtsikkaladuilla sekä matkoilla lähelle ja kauas.

2. Aloitin pappina Ylä-Savossa Vieremällä, josta siirryin Kuhmoon papiksi. Suomussalmella olen ollut 20 vuotta kappalaisena ja nyt kymmenisen vuotta kirkkoherrana. Kajaanin rovastikunnan lääninrovastina olen kiertänyt Kainuun kairoja pian viisi vuotta.

3. Kirkkoherrana olen tehnyt yhteistyötä useiden herätysliikkeiden kanssa. Itse olen kokenut opiskeluajoista herännäisyyden hiljaisen hengenviljelyn omimmakseni. Siionin virsien mystiikka on kiehtovaa!

4. Ihmiset kokevat minut helposti lähestyttävänä, jolle on helppo tulla juttelemaan asioita vaikka kaupan hyllyjen välissä. Kirkkoherrana olen välillä nopea päättämään asioita. Asioiden vieminen aina jonkinlaiseen lopputulokseen, olipa se miten vaikea tahansa. Henkilöstöhallinnon puolella olen neutraali neuvottelija.

5. Olemalla ainakin välillä mukana ihmisten arjessa ja juhlassa, lähtemällä kotikäynneille etäisillekin kyläkunnille ja hoitamalla toimituksia ihmisten kohtaamisineen.

6. Vapaaehtoisille maallikoille olen antanut tilaa niin paljon kuin he ovat halunneet ja jaksaneet ottaa. Keittiöstä saarnatuoliin, lähetysmyyjäisistä ehtoollisella avustamiseen. Lähes kaikkea olen antanut toteuttaa ja sanonut, että pankaa satasella leiviskät käyttöön! Teidänhän tämä seurakunta on, ei meidän työntekijöiden.

7. Eivät kaikki haluakaan välttämättä osallistua aktiivisesti toimintaan, mutta haluavat pysyä seurakunnassa. Kirkon on avauduttava entistä enemmän ulospäin suuntautuvaan toimintaan ja mentävä sinne missä ihmiset ovat. On luotava tilanteita, jossa ihmiset luontevasti kohdataan mm. työpaikoilla, harrastusten parissa, vapaa-ajalla.

8. On varmaan uudelleen arvioimisen paikka monella tavalla. Rohkeasti on luovuttava jostain vanhasta, jolloin voidaan nähdä muuttuneessa tilanteessa uutta. Ihmisten kohtaaminen, tukeminen ja vahvistaminen elämään Kristuksen seuraajana on tärkeämpää kuin rakennukset, jotka suurimman osan ajasta saattavat olla tyhjinä. Kiinteistömassasta luopuminen voi olla uuden kasvun aika.

9. Jokainen kirkosta eronnut murehduttaa. Kritiikkiä saa reilusti esittää, mutta uskon, että sillä on enemmän vaikutusta, kun sen esittää kirkon sisällä. Se on myös meille työntekijöille peiliin katsomisen paikka: missä voisimme toimia entistä paremmin, ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi jättää kirkkoa. Työntekijöille saa kaikessa rauhassa tulla kertomaan, mikä pännii. Eri mieltä olemisen ei minusta pitäisi johtaa kirkosta eroamiseen.

10. Kaikkea voi kyseenalaistaa ja kaikesta pitää voida keskustella. Sen ei silti tarvitse merkitä sitä, että luopuisimme siitä, mitä kirkko opettaa ja tunnustaa.

11. Suomussalmen kirkossa on katosta alas laskeutuvissa lampuissa Kristus-monogrammi. Kerran eräs pikkupoika oli tarkkaavaisesti jumalanpalveluksessa katsonut lamppuja ja huudahtanut äidilleen: ”Kato äiti: tuossahan on Mersun merkki!”

Risto Kormilainen saarnaa ja toimittaa messun 1.9. kello 10 Oulujoen kirkossa.

2. vaalisija
Juho Kopperoinen
Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra

1. Puoliso Katri vuodesta 1986 alkaen sekä lapset ja Nuppu-koira. Vapaa-ajalla ulkoilen, luen kirjoja, valmistan ruokaa ja teen puusepän askareita.

2. Pappina vuodesta 1989 alkaen Tuiran seurakunnan eri viroissa ja kirkkoherrana vuodesta 2004 alkaen Paraisilla.

3. Seurakuntien työmyyrät ja aktiiviset talkoolaiset ovat usein jonkin herätysliikkeen aktiivisia toimijoita. Iloitsen heistä kaikista ja myös muista vapaehtoisista vastuunottajista, erityisesti isosista. Vanhempieni kautta suvuissamme on evankelisuuden tai lestadiolaisuuden piirissä mukana olevia. Olen mukana Turun rauhanyhdistyksen toiminnassa. Herätysliikkeiden tilasta sekä asemasta seurakunnissa ja kirkossa on tarpeen käydä keskustelua keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä.

4. Haluan muistaa, että suurikin väkijoukko muodostuu yksilöistä, joilla voi olla samasta tilaisuudesta keskenään vastakkaisia kokemuksia. Minulla on laaja kokemus kirkon työstä, tunnen seurakuntien työaloja ja työmuotoja. Arvostan myös työtä, jonka arvon voi nähdä ehkä vasta vuosikymmenten jälkeen. Kuuntelen. Otan vastaan palautetta, tunnistan omat rajani. Osallistun seurakuntatyön arkeen esimerkiksi pitämällä vuosittain rippikoulua. Haluan kehittyä tekemään työni nykyistä paremmin.

5. Karsimalla johto- tai muiden työryhmien kokoukset minimiin. Muistamalla, että myös hallinto koskettaa aina ihmistä, seurakuntalaista tai työntekijää.

6. Kaunein kirkko muodostuu elävistä kivistä. Kestävin vaikutus seurakuntatyöllä on siellä, missä sen jäsenet itse suunnittelevat ja pääosin toteuttavat työtä. Rahojen tai työntekijöiden väheneminen voivat virkistää seurakuntalaisten mahdollisuuksia kokoontua. Olen innostunut kokeilemaan tällä alueella aivan uusia ja aluksi mahdottomilta kuulostavia ideoita.

7. Aktiivisuus osallistumisessa on hienoa ja tärkeää, mutta haluan nostaa esille näkymättömän ja tärkeän seurakuntatyön, jota tapahtuu, kun joku huolehtii lähimmäisistä hyvän sydämensä vaatimuksen tähden ja huomaamattaan toteuttaa kristillisen kirkon ihannetta. On tietysti harmillista, että niin moni menettää paljon, kun jää pois seurakunnan toiminnasta.

8. Työmuotojen tarkasteleminen on aina tarpeen ja huono taloustilanne antaa lisää painetta. Oulujoella on edessä Yli-Iin ja Ylikiimingin seurakuntasalien tulevaisuudesta päättäminen. Molemmat ovat sekä kalliita että toiminnan kannalta tärkeitä ratkaisuja. Asiassa ei liene mahdollista saada kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Pitää siis pyrkiä parhaaseen mahdolliseen päätöksentekoprosessiin, jossa käyttäjän mielipiteellä on suurin arvo.  Olisiko mahdollista saada kirkon sisälle arkkitehtonisesti vanhaa ja arvokasta rakentamista kunnioittavaa nykyistä monipuolisempaa käyttöä. Uudet monitoimikirkot ovat luoneet hienon rajapinnan sakraalitilan ja seurakuntasalin avulla. Tätä toimintatapaa on sovellettu Saksassa ja muuallakin hyvällä menestyksellä. Mutta kuten sanottu: käyttäjää tulee kuunnella herkällä korvalla.

9. Pitää olla. Ja meidän tulee katsoa peiliin, istua alas ja tehdä paljon oikeita asioita.

10. Kirkossa on paljon sellaista, jonka perään on hyvä kysyä. En pidä hyvänä sitä, jos joku kyseenalaistaa ihmisen luonteen syntiin taipuvana ja parannusta tarvitsevana Jumalan kuvana.

11. Monet meistä papeista kertovat mielellään kaskuja tai hyviä juttuja. Pappi nauraa itse ja usein myös kuulijat nauravat makeasti. Mietin, nauraako tässä väki papille vai moneen kertaan toistetulle jutulle.

Juho Kopperoinen saarnaa ja toimittaa messun 8.9. kello 10 Oulujoen kirkossa.

3. vaalisija
Satu Saarinen
Karjasillan seurakunnan kappalainen

1. Perheeseen kuuluvat mieheni Jarkko ja lapset; pian 8-vuotias Katlego, 5 täyttävä Dimpho ja mieheni 15-vuotias tytär Mira. Vapaa-aika kuluu vapaaehtoistyön merkeissä sekä Kiimingin kotikulmilla puuhaillen ja rentoutuen. Asumme jokirannassa, joten mukavaa puuhaa riittää ympäri vuoden.

2. Minut on vihitty papiksi 1999 ja olen ollut töissä Kemissä, Rovaniemellä, Oulunsalossa ja Oulussa. Karjasillalla kappalaisena vuodesta 2005.

3. En kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Olen kokenut luontevaksi yhteistyön eri liikkeistä olevien kanssa.

4. Tykkään ihmisistä ja olen kuullut olevani helposti lähestyttävä. Tämä on varmasti vahvuus pappina. Kuunteleminen ja läsnäolo kussakin tilanteessa liittyy tähän. Esimiestehtävissä minua on luonnehdittu tasapuoliseksi, oikeudenmukaiseksi, jämäkäksi ja asioihin perehtyväksi. Nämä olisivat kirkkoherranakin vahvuuksia. Olen myös iloinen, reipas ja aikaansaava.

5. Luonne ja elämänote suojelee siltä. Tietty verevyys ja elämänilo samoin!

6. Seurakuntalaisten osallistuminen on entistä tärkeämpää. On iso haaste kokonaiskirkollisesti siinä, miten saamme kirkosta aidosti osallisuuden yhteisön. Ihmiset ovat mukana kirkon elämässä aidosti ja todesti eivätkä työn kohteina. Omassa seurakunnassani pyrkisin siis edistämään tämänkaltaista aktiivisuutta ja osallisuutta. Se tuo lämpöä ja elämän makua seurakuntaan.

7. Madaltamalla kynnystä entisestään. Menemällä myös ns. epämukavuusalueellemme. Kirkossa tehdään jonkin verran liikaa työtä yksin. Vahvistamalla yhteyksiä ihmisten arkeen ja ympyröihin. Uusien työmuotojen kautta kirkko tavoittaa uutta väkeä. Esimerkiksi kulttuurityö ja työ nuorten aikuisten parissa ovat näitä. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa, koulut, erilaiset seurat, partio. Paljon hyvää tehdään jo, mutta aina uusien yhteistyökumppanien etsiminen ennakkoluulottomasti on tärkeää. Voisimme myös yhdessä kysyä ihmisiltä, millä tavoin he haluaisivat alkaa meitä, mitä he kaipaavat seurakunnalta arkeensa ja elämäänsä.

8. Yhteistyö kaupungin ja järjestöjen toimijoiden, koulujen ja seurojen kanssa saattaa lisääntyä. Seurakunnan työssä tulee kaikissa muutoksissa säilyä kirkkaana kirkon keskeinen tehtävä, vaikka työmenetelmät muuttuisivatkin. Uudistuminen saattaa hirvittääkin, mutta muutoksessa on aina se hieno mahdollisuus, että sanoma kirkastuu. Työniloa ei saisi missään olosuhteissa latistaa eikä menettää.

9. Pitää olla huolissaan ja etenkin tutkia syitä, miksi kirkon jäsenyys ei houkuttele. Lähetämmekö eronneelle kirjettä perään? Muistutammeko mahdollisuudesta tulla milloin vain takaisin? Kirkkoon kuuluu moniäänisyys – saammeko tarpeeksi vahvasti ja argumentoidusti esiin erilaisia ääniä esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa jokin yksittäinen kannanotto saa erobuumin aikaiseksi.

10. Reformaation eli uskonpuhdistuksen jälkeen syntyneissä kirkossa on vahva ajatus, että reformaatio on jatkuvaa. Kirkkoa on jatkuvasti uudistettava niin, että ikuinen, eli Jumalan sana kirkastuu ajassa. Jumala itse tätä uudistusta ylläpitää ja siitä huolehtii. Kyllä Hän kestää meidän kyseenalaistuksemme. Kunpa ne tehtäisiin aina kunnioittaen niin, että kenenkään vakaumusta ja uskontulkintaa ei mitätöitäisi.

11. Olin kastanut perheen kuopuksen ja oli ruokailun ja kahvittelun aika. Kun tuli minun vuoroni ottaa kalakeittoa, kastetun 4-vuotias isoveli huusi kirkkaalla äänellä, minua sormella osoittaen: ”Kattokaa, nyt se Jeesus ottaa soppaa!”

Satu Saarinen saarnaa ja toimittaa messun 15.9. kello 10 Oulujoen kirkossa.

Lue myös
Oulujoen kirkkoherranvaalin aikataulu
 

Artikkeli on osa lehteä 27/2013