Pienellä kirkolla on suuri tavoite

28.8.13

Pienellä kirkolla on suuri tavoite

Bolivian epäoikeudenmukaisten olojen keskellä toimii pieni luterilainen kirkko. Kirkon presidentti Emilio Aslla Flores kertoo kirkkonsa taistelevan demokratian ja yhteiskunnan heikompiosaisten puolesta.

Boliviassa, Etelä-Amerikan Andeilla sijaitsevassa köyhässä valtiossa, on paljon korruptiota ja rikollisuutta. Maan asukkaista valtaosa edustaa alkuperäiskansoja, mutta heidän asemansa yhteiskunnassa on heikko.
   Katolisella kirkolla oli sekä hengellistä että maallista valtaa vuosisatojen ajan. Protestanttikirkot ovat alkaneet saada jalansijaa vasta 1950-luvulta lähtien.
   Tässä maassa toimii myös pieni luterilainen kirkko, Iglesia Evangélica Luterana Boliviana. Kirkon presidentti Emilio Aslla Flores kokee tärkeäksi sen, että hänen kirkkonsa osallistuu yhteiskunnalliseen työhön. Flores kertoi maansa tilanteesta Taivalkosken hiippakunnallisilla lähetysjuhlilla.
   – Teemme töitä yhteiskunnan heikompiosaisten, erityisesti naisten ja intiaanien kanssa. Olemme esimerkiksi olleet auttamassa kokonaisia yhteisöjä saamaan vettä.
   Flores itse edustaa yhtä maan alkuperäiskansoista, aymaroita.

Kirkkojen suhtautuminen
muutokseen vaihtelee

Katolinen kirkko oli maan perustuslain mukaan ainoa hyväksyttävä uskonto vuoteen 1906 asti. Silloin tehty muutos perustuslakiin mahdollisti lähetystyöntekijöiden tulon maahan.
   Sadan vuoden aikana asenteet muita kirkkoja ja uskontoja kohtaan ovat muuttuneet hitaasti. Vasta vuoden 2009 perustuslain uudistuksessa taataan täysi uskonnonvapaus ja erotetaan valtio uskonnosta.
   – Uskontojen markkinat paisuvat joka suuntaan. Se merkitsee, että uskonnolliset tarjoukset kilpailevat keskenään ja asiakas joutuu valitsemaan taivaallisen tuotteensa, Flores kuvailee.
   Muutos uskonnonvapaudessa liittyy maan laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Boliviassa on nyt ensimmäistä kertaa alkuperäiskansoja edustava presidentti. Presidentti Evo Morales on tehnyt muutoksia, jotka muun muassa takaavat myös alkuperäiskansoille mahdollisuuden käydä koulua.
   – Aikaisemmin väärää kieltä puhuvien koulunkäynti tehtiin käytännössä mahdottomaksi. Esimerkiksi, jos intiaani haki kouluun, voitiin todeta, että koulu on jo täynnä.
   Flores jakaa Bolivian kirkot kolmeen eri ryhmään sen mukaan, millaisen roolin ne ovat ottaneet yhteiskunnan muutoksessa.
   Ensimmäisessä ryhmässä ovat kirkot, jotka kannattavat oikeistopuolueita ja vastustavat maan nykyistä kehitystä. Toisessa ryhmässä on suosittuja ja varakkaita kirkkoja, jotka eivät halua ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kolmanteen ryhmään kuuluu pieniä kirkkoja, jotka haluavat tukea nykyistä suuntausta.
   – Kunkin ryhmän sisällä kirkot voivat tehdä yhteistyötä keskenään. Ryhmien välistä yhteistyötä ei sen sijaan ole.

Viestin viemistä
ihmisarvo edellä

Flores kertoo Bolivian luterilaisen kirkon miettivän usein, miksi he ovat kirkko.
   – Vastaus on selkeä. Emme ole olemassa siksi, että saisimme mahdollisimman paljon jäseniä. Olemme olemassa elämää ja ihmisarvoa varten.
   Hänen mukaansa jotkut kirkot Boliviassa eivät tarjoa apuaan kaikille, vaan ainoastaan sopivaan kirkkokuntaan kuuluville.
   – Tuntuu, että jotkut auttavat ihmisiä vain siksi, että he haluavat saada lisää jäseniä kirkkoonsa. Mekin tietysti toivomme, että seurakuntamme kasvaisi, mutta haluamme samalla puolustaa ihmisoikeuksia.
   Bolivian perustuslakiin on kirjattu kolme periaatetta: älä varasta, älä ole laiska ja älä valehtele.
   – Näistä asioista puhumme jäsenillemme, jotta he toimisivat rehellisesti. Maassamme on paljon korruptiota, jota vastaan haluamme taistella.
   Floresin kirkko on Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin luterilainen kirkko. Silti sillä on vain 17 000 jäsentä. Pieni kirkko tekee voitavansa hyvinvoinnin edistämiseksi.
   – Tavoitteenamme on kaikkien bolivialaisten hyvä elämä, Flores tiivistää.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 27/2013