Aikuisten pyhäkoulu: Mitä Jeesus opettaakaan mammonasta?

11.9.13

Aikuisten pyhäkoulu

Mitä Jeesus opettaakaan mammonasta?

Raha ja muu maallinen omaisuus on tärkeä osa elämää, eikä kukaan pärjää ilman niitä. Omaisuuden ei kuitenkaan pitäisi olla itseisarvo, sillä kiinnittyminen siihen vie tilaa tärkeimmiltä asioilta.
   Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus opettaa: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
   Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
   Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
   Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

Omaisuus voi ottaa Jumalan paikan

Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professorin Lauri Thurénin mukaan sana mammona tulee alkujaan heprean ja aramean kielistä ja tarkoittaa ylipäätään omaisuutta.
   – Rabbit neuvoivat ihmistä palvelemaan Jumalaa kaikella mammonallaan! Jeesus puhuu siitä kuitenkin kuin henkilönä, epäjumalana, sillä omaisuus voi helposti ottaa Jumalan paikan ihmisen arjessa.
   – Mitä eniten ajattelet, mihin hädässä turvaudut – se on sinun jumalasi, kiteytti kirkkoisä Augustinus. Siksi Jeesus varoittaa harvasta asiasta niin painokkaasti kuin liiasta omaisuudesta.
   Rikkaan on vaikea, ellei peräti mahdoton, päästä taivasten valtakuntaan. Siksi omaisuuden kanssa kannattaa olla oikeasti varovainen.
   – Luterilaisesta voi tuntua oudolta, että Jeesuksen mukaan Jumala maksaa hyvistä töistä palkkaa. Sitä voi kerätä taivaan tilille. Kun järjestät juhlat köyhille, jotka eivät voi kutsua sinua vastavierailulle, saat palkkasi kerran Jumalalta, hän opasti.
   – Fariseukset eivät olleet rikkaita, mutta heitä ihailtiin, koska he tekivät näyttävästi paljon hyvää ja olivat hurskaita.
   – He tosin osasivat tyhjentää myös taivaallisen tilinsä: Kun ihmiset arvostivat heitä hyvien tekojen tähden, he saivat jo palkkansa. Taivaassa ei ollut odotettavissa enää mitään.

Taivaassa aarteet ovat turvassa

Taivasta, jonne aarteita kehotetaan kokoamaan, voisi Thurénin mukaan verrata netissä olevaan tietokoneen pilvipalvelimeen: Vaikka oma läppäri hajoaisi, tiedostot säilyvät siellä turvassa – kuin taivaassa.
   Aarteet itsessään ovat moninaisia, ja ne voivat olla sekä hyviä että pahoja.
   – Maan päällä aarteita ovat yhtä lailla taloudellinen kuin sosiaalinen varallisuus. Molempiin voi alkaa luottaa niin, ettei Jumalan apu tunnu enää niin tarpeelliselta.
   Paavalin (Room. 2:5) mukaan taivaaseen voi kartuttaa pahoilla töillä myös vihan aarretta. Sekään aarre ei hevillä katoa.
   Paras aarre taivaassa ei olekaan itse hankittua, vaan lahjaksi saatua. Sellaisen on Jeesus lahjoittanut jokaiselle.

EIJA NUUTINEN

Artikkeli on osa lehteä 29/2013