Enkelit, Jumalan lasten puolustajat

25.9.13

Enkelit, Jumalan lasten puolustajat

Mikkelinpäivä on Mikaelin eli Mikon nimipäivä. Ulkomaalaiset tuntevat itäsuomalaisen kaupungin nimellä St. Michel, pyhän Mikaelin kaupunki.
   Mikael oli Raamatussa arkkienkeli eli ylienkeli, ”suuri enkeliruhtinas”. Arvonimi kuului hänelle sen vuoksi, että ”vanha lohikäärme” eli Perkele oli kärsinyt murskatappion häntä vastaan, ”eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa”.
   Meidän ajatuksissamme enkelit ovat turvallisia suojelushahmoja, lempeitä kuin rakas äiti tai hyvä isosisko. Eikä tästä mielikuvasta ole tarvis päästäkään eroon. Sama tehtävä, ihmislapsen puolustaminen oli myös Mikaelin kutsumus. Kovilta kohtaloilta varjelee suojelusenkeli, mutta oikein tiukoissa taisteluissa Saatanaa vastaan Mikaelin miekka, Jumala sana, on hyödyksi.
   Mikkelinpäivää pidetään myös lasten pyhänä, eikä syyttä. Evankeliumissa Jeesus asettaa seuraajilleen lujat ehdot: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
   Aikuisten maailma on pärjäämisen maailma. Ainakin tavoitteena on, että selvitään omin voimin. Lasten maailma on toisenlainen. Vanhempia, tukihenkilöitä ja puolustajia tarvitaan.
   Mikkelinpäivänä kohtaamme enkeleitä, jotka pitävät huolta kaikista lapsista ja lapsenmielisistä. Ei aikuisillekaan ole pahaksi pysyä enkelien huolenpidon turvissa. Joskus voi olla kova paikka nöyrtyä ja ottaa vain vastaan se, mitä muut ja Jumala antavat. Ylpeydelle se voi käydä.
   Lapsia ja lapsenmielisiä ei pidä väheksyä. Jeesuskin lupasi, että heillä on taivaassa omat suojelusenkelit:
   ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
   Taivasten valtakunta eli elämä Jumalan yhteydessä on Jumalan lapsen elämää, turvallista elämää, enkelien suojassa.

EERO HUOVINEN

Artikkeli on osa lehteä 31/2013