Gospelryhmäläiset olivat esilaulajina Kiiminkipäivien kansanlaulukirkossa. (Kuva: Graeme Richards)

Gospelryhmä keskittyy yhteen projektiin kerrallaan

4.9.13

Gospelryhmä keskittyy yhteen projektiin kerrallaan

Pienenä projektina alkaneesta Kiimingin seurakunnan gospelryhmästä tulikin yllättäen enemmän kuin piti.
   – Pieni projekti vähän venyi. Viime kevätkaudella lauloimme jonkin aikaa porukkana. Nyt syksyllä esiinnyimme Kiiminki-päivillä esilaulajina sekä Oulujoen kansanlaulumessussa, kertoo kuoron vetäjä, Kiimingin seurakunnan kanttori Sari Wallin.
   – Nyt alkaa jälleen uusi projekti. Tulossa on muutamat harjoitukset ennen lokakuun alkua ja esiintyminen Sanan ja rukouksen illassa.
   – Laulamme yksi- tai kaksiäänisiä lauluja. Ei mitään kovin monimutkaista, vaan kevyitä ja laulullisia kappaleita, Wallin sanoo.
   – Aloitimme toivomusten mukaan sellaisella perinteisellä amerikkalaisella puuvillapeltogospelillla, mutta jatkossa mukaan tulee enemmän myös suomenkielisiä lauluja.
   Gospelryhmään päästäkseen riittää, että osaa laulaa puhtaasti yksiäänisiä melodioita, ryhmään sopivalta, useimmille naisille aika helpolta korkeudelta.
   – Meillä on tällä hetkellä melko pieni, alle kymmenen hengen porukka, jossa on noin kolme–nelikympisiä naisia, Wallin kertoo.

Tärkeintä riemu ja hengellinen sanoma

Gospelryhmä toimii projektiluonteisesti, eli harjoituksia on harvakseltaan ja niillä tähdätään aina johonkin tiettyyn pienimuotoiseen esiintymiseen.
   Wallin sanoo, että ryhmäläisten tulisi pystyä sitoutumaan vähintään yhteen projektiin kerrallaan, sillä kyseessä on aina yksi kokonaisuus.
   – Sen enempää ei tarvitse, mutta halutessaan saa olla mukana vaikka aina, toteaa Wallin.
   Gospelryhmän projektiluonteisuus on eduksi, sillä esimerkiksi elämäntilanteiden muuttuessa se ei sido samalla tavalla kuin jatkuva kuorotoiminta.
–    Sovimme harjoitukset sen mukaan, miten ryhmäläisten aikatauluihin sopii, kertoo kiiminkiläinen Petra Richards, jolle gospelryhmästä on tullut tärkeä harrastus.
   Gospelryhmän rento ote ja mukava ilmapiiri sopivat hänen tämänhetkiseen elämäntilanteeseensa hyvin. Hän aloitti kamarikuorossa, mutta vaihtoi sitten hieman kevyempään.
   – Olen laulanut lapsena ja nuorena seurakunnan kuoroissa, mutta tässä välissä olleen pitkän tauon jälkeen on mukavaa, ettei tarvitse laulaa heti kantaatteja tai jännittää, pääseekö riittävän korkealle.
   Esiintymistä tärkeämpää Richardsille on se, että saa laulaa yhdessä muiden kanssa.
   – Yhdessä tekemisen riemu ja laulujen hengellinen sanoma ovat ne tärkeimmät asiat, Richards toteaa.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 28/2013