Hannu Ojalehto lähtee eläkkeelle

11.9.13

Hannu Ojalehto lähtee eläkkeelle

Jo 33 vuotta Hannu Ojalehto on kulkenut Tuiran kirkon ovesta sisään, ensin pastorina, sitten kirkkoherrana. Lokakuun alusta lähtien Ojalehto avaa oven eläkeläisenä.
   Hannu Ojalehto aloitti Tuiran seurakunnassa vuonna 1980. Kirkkoherraksi hänet valittiin yhdeksän vuotta myöhemmin. Pappisuransa Ojalehto aloitti vuonna 1971 Kemissä.
   Ojalehto jatkoi 1970-luvulla opintojaan Helsingin yliopistossa tutkien suomalaisten sotilaspappien toimintaa viime sodissamme. Hän teki aiheesta lisensiaattityönsä, mutta väitöskirjan tekeminen jäi kesken. Siinä vaiheessa motivaatio loppui.
   Työtä ohjannut professori oli käymässä 1980-luvulla Oulussa ja Ojalehto kutsui hänet vieraaksi kotiinsa. Oli syksy ja hirvijahdin aika. Ojalehto loihti professorilleen hirven sisäfilepihveistä hyvän aterian. Aterialla professori kannusti saattamaan väitöskirjan loppuun.
   Kun Ojalehto kysyi, mitä virkaa sillä tohtorin hatulla seurakuntatyössä olisi, niin professori ehdotti, että voisihan sitä käyttää vaikka hirvijahdissa.

Ihmiset paras kohdata kasvokkain

Ojalehto toimii seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksen hallituksen puheenjohtajana. Hänellä on paljon kokemusta myös kirkon yhteisistä tehtävistä: hän on vaikuttanut muun muassa kirkolliskokouksessa, Kirkkopalvelut ry:n hallituksessa sekä Oulun hiippakunnan asessorina.
   Tuiran seurakunta oli yksi kokeiluseurakunnista, kun jumalanpalvelusta uudistettiin 1990-luvulla.
Ojalehto on nähnyt uransa aikana paljon: jumalanpalveluksen uudistamisen, nykyisen virsikirjan ja raamatunkäännöksen käyttöönoton, naispappeuden hyväksymisen, kirkon jäsenmäärän dramaattisen vähentymisen.
   Nyttemmin kirkko on ottanut käyttöön sosiaalisen median. Facebook ja Twitter ovat ahkerassa käytössä.
   Sosiaalinen media on Ojalehdon mukaan kuitenkin toissijaista. Olennaisinta on kohdata ihmiset kasvokkain. Papit ovat kasvokkain kohtaamisessa avainasemassa, sillä heidän on mahdollista tavoittaa ihmiset näiden elinkaaren tapahtumissa. Yksi niistä on kuolema.
   – Papiksi ja ihmiseksi ei voi kasvaa, ellei ole ollut sellaisen ihmisen vuoteen äärellä, jonka aika täällä on päättymässä.

Moniäänisyys mietityttää

Ojalehto pohtii, miksi kirkossa sallitaan moniäänisyyttä toisissa asioissa ja toisissa ei, esimerkiksi perinteisen virkakäsityksen kannattajat ovat ahtaalla.
   – Tiedän, että meilläkin on seurakunnassa melkoinen joukko seurakuntalaisia, joille tämä virkakysymys on edelleen tärkeä omantunnon kysymys. Heilläkin tulisi olla mahdollisuus tulla turvallisesti jumalanpalvelukseen ja Pyhälle Ehtoolliselle ilman että tarvitsee toimia omaatuntoaan vastaan. Olen halunnut turvata heille tähän jonkinlaisen mahdollisuuden.
   Esimiehenä Ojalehto pitää moniäänisyyttä sillä tavoin hyvänä asiana, että silloin jokainen voi toimia omana itsenään. Hän on halunnut luottaa alaisiinsa ja kiittääkin heitä hyvin tehdystä työstä.

Ihmistä lähelle

Kirkkoherra pahoittelee, että kirkon vapaaehtoisia ei ole niin paljon kuin ennen. Ojalehto otaksuu, että kirkon hyvät vuodet kaikkine resursseineen söivät vapaaehtoistyötä.
   Nykyiset tulevaisuuden näkymät ja maamme taloudellinen kriisi saattavat kuitenkin herkistää ihmisiä vapaaehtoistyöhön.
   Kirkon tulevaisuuden Ojalehto näkee pulmallisena. Huippuvuodet ovat jääneet taakse. Liukuminen alaspäin on alkanut. Kysymys on siitä, kuinka jyrkästi alaspäin mennään.
   Kirkolla on liikaa kiinteistöjä. Esimerkiksi Oulussa leirikeskusverkosto on rasite. Myös kirkon hallintobyrokratiaa tulisi purkaa.
   Kirkon työntekijöille olisi olennaista mennä ihmisten lähelle, heidän elämäntilanteisiinsa.

”Äärimmäisen kiitollinen”

Kirkkoherran työssä on vaikeita hetkiä, mutta kohokohtiakin piisaa. Ojalehdolle yksi koskettavimmista hetkistä olivat ihmisten reaktiot keväiseen onnettomuuteen, jossa hänen silmänsä vammautui.
   – Seurakuntalaisilta sekä oman seurakuntani ja yhtymän työntekijöiltä saamani yhteydenotot olivat todella hieno kokemus, josta olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen.
   Ojalehto aikoo hoitaa jonkin verran kirkollisia tehtäviä eläkkeelläkin. Hän osallistuu ainakin sotaveteraanityöhön, joka on ollut hänen sydäntään lähellä kirkkoherranakin.
   Hänet nähdään myös Tuiran kirkossa, joka on Ojalehdolle kaikkein rakkain seurakunnan kirkoista. Sen kirkkosali on pieni ja intiimi. Siellä ollaan ihmisten keskellä vaikka palvelukseen ei osallistuisikaan kovin monta henkeä.
   Tekemistä eläkepäivinä piisaa. Ojalehto kalastaa, kulkee metsällä hyvässä seurassa ja tekee metsätöitä. Kaikenlaista laittelemista riittää.
   Ojalehdolla on talviasuttava kesämökki Rovaniemellä, joka on testattu 35 asteen pakkasessa. Siellä Ojalehto aikoo viettää suuren osan ajastaan.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 29/2013