Kaisa Anttila: Jumalan lapsena

25.9.13

Jumalan lapsena

Lasten kanssa työskenteleviltä saa aina uudelleen kuulla, miten he ovat oppineet lapsilta paljon. Olen ymmärtänyt heidän kokemustaan kunnolla vasta ihan viime aikoina kuunnellessani omaa 2-vuotiasta lastani.
   Taaperon kokemusmaailmasta katsottuna on paljon itsestään selviä asioita, jotka me aikuiset ymmärrämme vääriksi tulkinnoiksi. Kuten, että satamassa varmastikin sataa. Tai jos äiti laittaa jotakin voidetta hiuksiinsa, hiuksiin on täytynyt tulla pipi, koska voidettahan laitetaan parantamaan pipi.
   Samalla tavalla me aikuiset oletamme monia asioita omien tietojemme ja kokemustemme pohjalta. Esimerkiksi lääketieteen historia on täynnä esimerkkejä siitä. Jos kaikille on itsestään selvää, että taudit johtuvat kehon nesteiden epätasapainosta, on aika vaikea keksiä silmälle näkymättömien bakteerien olemassaoloa ja käsienpesun merkitystä.
   Jokaisen omassakin elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu miettimään ajatusmaailmaansa uudelleen. Kun ennakko-oletuksemme uhkaavat tulla kyseenalaistetuksi, voimme lähteä puolustuskannalle. Voimme yrittää löytää keinoja runnoa uusi tieto vanhoihin käsityksiimme, tai kieltää uuden tiedon oikeellisuus kokonaan.
   Tai sitten voimme lähteä kuuntelemaan nöyrällä asenteella ja ottaa uuden näkökulman vastaan mielenkiinnolla.
   Raamatussa kerrotaan Jeesuksen sanoneen, että Jumalan valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. Minulle on opetettu, että tällä vertauksella Jeesus kehottaa meitä luottamaan täysin Jumalaan, kuten lapsi luottaa vanhempiinsa. Luulen, että vertauksesta voi saada irti enemmänkin.
   Lapset tekevät paljon oletuksia, mutta eivät pelkää myöskään väärässä olemista. He tutkivat innolla ja suorastaan janoavat tietoa. He haluavat ymmärtää, löytää uusia näkökulmia, avartaa maailmaansa.
   Samalla on selvää, että lapset eivät voi ymmärtää kaikkea. Silloin he voivat luottaa siihen, että vanhemmat tietävät paremmin.
   Meille kaikille tekisi hyvää istahtaa välillä kuuntelemaan taaperoikäisiä ja ottaa heistä mallia. Aikuisenakin meidän kannattaa ihastella, tutkia, miettiä ja oppia. Sitten, kun törmäämme asiaan, jota emme voi ymmärtää, voimme luottaa Jumalan ymmärtävän paremmin.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 31/2013