Katja Kiiskinen: Kielen rikkaovvet

11.9.13

Sinappia:

Kielen rikkaovvet

Oattelinpa kokkeilla, miten se sujjuu tämä kirjottaminen omalla murteella. Ohan siitä kyllä aekaa, kun oon kunnolla ommaa murretta veäntäny, mutta soattapa ees hyvä naorut, jos männöö ihan päen mäntyö. Tae häneksi, kuten aenahi meillä päen sanottiin.
   Eri murteitten erot on meleko mielenkiintossie. Niistä soattaapi soaha vaekka riianki aekaseksi.
   Jos teällä Oulussa maenihtoo, että söempä toas hyvvää juustoleipeä, niin johan joku huomaottaa, että se on ”leipäjuustua”.
   Minusta nähen se leipäjuusto on sitä, jota laetettaan leivän peälle. Juustoleipä toasen on juustosta tehty leipä.
   Soattaapi sitä omalla murteellaan soaha toeset naorammaanki.
   Sannoen kerran, että laettoen kameran lattuuseen. Ihmeissään kahtovat, että mitä minä sille kameralle oekeen tein. No, laettoen tietenni akun lattaotummaan.
   Harmikseni oon huomannu, että alakaa tuohon ommaan murteeseen pikkuhilijoo sekottummaan muitahi murteita. Teällä Oulussa kun oon asununna jo kaheksatta vuotta, niin ei taho aena ees tajuta, että tulloo välillä sanottuo ihan oululaesittaenki asijoeta.
   Ja kun se puolisohi on sieltä Lapista päen kotosi, niin soattaapi välliin lipsahtoo vaekka h-kirjaemie sannoehin ihan väkisellähi. Mie ainaki tehen semmossie huomioeta.
   Niin ne vaan tarttuut nuo toesten puhheet, kun tarpeeksi niitten kanssa hengovvaa.
   Van tuntuuhan ne tarttunneen kaotta aekaen. Sen huomovvaa, kun seurovvaa veispuukissa sanav­vaehtoa. Oululaesten ryhmässä väettäät omaksi murteekseen semmossiehi sanoja ja sanontoja, jotka minullehi on pienestä pittäen ollunna tuttuja.
   Kukapa sen tietää, mistä mikähi on alakujjaan lähtösin. Ja mitäpä se hyvejää niistä alakaa kättä veäntämmään.
   En kae se minäkää voe mennä sanomaan, että ossaesin enneä täösin ommaa murretta veäntää niin kuin se oekeasti männöö. Hyvä, että on siellä veispuukissa kuitenni semmonenni ryhmä, jossa soattaapi palata muistelemmaan oman seotusa kielenkäöttöä.
   Tiiättäkö työ muuten nytten tae ossaattako arvata, mistä oekeen oon kotosin?
   No, tuoltahan minä kahen jiin Kajjaanista. Moni kyssyypi, että eikös se ookkaan kolomen jiin Kajjjaani, van nepä ei tiijäkään sitä, että se on kahen jiin Kajjaani, kun se yks meni Jojensuulle.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 29/2013