Maata kiertelemässä: Hautaan 200 vuotta kuoleman jälkeen

4.9.13

Maata kiertelemässä:

Hautaan 200 vuotta kuoleman jälkeen

Syyskuun 12. päivä 2013 Yhdysvalloissa siunataan hautaan neekeriorja Fortunen maalliset jäännökset, yli kaksi vuosisataa orjan kuoleman jälkeen. Fortune pääsee lepoon connecticutilaisen Waterburyn hautausmaalle.
   Orjan kuolema vuonna 1798 on hämärän peitossa. Oliko hän pakomatkalla siirtyessään ajasta ikuisuuteen? Katkaisiko Fortune niskansa vai hukkuiko hän Naugatuck-jokeen?
   Kysymyksiin ei ehkä koskaan saada vastausta. Se, mikä tiedetään, on karmeaa. Fortunen isäntä, waterburylainen ortopedi Porter nylki orjan, keitti hänen luunsa ja otti luurangon käyttöön lääketieteelliseen tarkoitukseen.
   Häpäisy jatkui seuraavallakin vuosisadalla. Porterin uskotaan perustaneen Waterburyyn anatomisen koulun, jossa kirurgit saivat tutkia Fortunen luurankoa.
   Vuonna 1910 luuranko löydettiin uudelleen waterburylaisen talon kaapista ja lahjoitettiin samassa kaupungissa toimivaan Mattatuckin museoon. Luuranko asetettiin lasivitriiniin ja sen kallon raapustettiin nimi Larry.
   Museon työntekijät käsittävät vihdoin 1970-luvulla, että luurangon näytteillepano osoitti huonoa makua ja Fortunen jäännökset poistettiin näyttelyesineiden joukosta.
   Luuranko pantiin laatikkoon. Sieltä se kaivettiin esiin, kun museon työntekijät alkoivat tutkia kaupungin mustien historiaa. He saivat eräältä kaupunkilaiselta kirjeen, jossa heitä kehotettiin tutkimaan Larry-nimistä luurankoa.
   Luuranko joutui tutkimuksen kohteeksi useaksi vuosikymmeneksi. Tiedemiehet ja antropologit tutkivat tarkkaan Fortunen luita. Samaan aikaan monet pohtivat kuinka Fortunen tapaus voisi saada oikeutta.
   Afroamerikkaisten historiaa tutkivan projektin johtaja Maxine Wattsin mukaan Fortunen luuranko muistuttaa ajasta, jolloin mustia pidettiin ali-ihmisinä.
   – Hänen elämänsä ja kuolemansa ei ollut turha. Orjia ei pidetty täysin ihmisinä, mutta silti Fortunen luita käytettiin opetusvälineinä. Tämä todisti, että kaikki ihmiset ovat nahkansa alla samanlaisia.
   Pastori Amy Welin siunaa Fortunen hautaan. Vaikka Welin on tutustunut orjuuden julmaan historiaan, tuntuu hänestä silti käsittämättömänä, että isäntä teki orjansa luista opetusvälineen.
   Welin ei aio hautajaisissa ylistää Fortunen elämää vaan aikoo saarnata Jumalan oikeudesta.
   – Palvelu on suunnattu meille kaikille, jotka olemme järkyttyneitä Fortunen tapauksesta. Mitä meidän tulee tehdä sen johdosta? Miten suhtaudumme nykyiseen rodulliseen epäoikeudenmukaisuuteen samalla, kun orjuuden aaveet yhä piinaavat meitä?
   Fortunella ja hänen vaimollaan Dinahilla oli neljä lasta. Heidän jälkeläisiään ei ole kuitenkaan löydetty, joten mustien episkopaalikirkon jäsenet saattavat Fortunea tämän viimeisellä matkalla
   Steven R. Mullins johtaa episkopaalien seromoniaa.
   – Toivon, että kaikki waterburylaiset tulevat hautajaisiin. Toivon, että he tiedostavat, että Connecticutissa vallitsi orjuus. Hautajaiset opettavat meitä kaikkia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 28/2013