Kellonkartanossa miehet nauttivat kahvit ja söivät päivällisen. Osa miehistä jäi vielä paistamaan makkaraa.

Miesten suoraa puhetta Kellonkartanossa

18.9.13

Miesten suoraa puhetta Kellonkartanossa

Kellonkartanon miesten päivässä kuultiin lauantaina väkeviä puheenvuoroja. Kellonkartano on kristillinen loma- ja kurssikeskus, joka sijaitsee Oulun Kellossa. Sen omistaa viidenteen herätysliikkeeseen kuuluva Suomen Raamattuopisto.
   Tällä kertaa erityisesti tekniikan miehet tuntuivat olevan paikalla, sillä lähes kaikki Rauhan Tervehdyksen siteeraamat puheenvuoron käyttäneet olivat insinöörejä. Poikkeuksen teki ekonomi  Heikki Mäki-Pesola.
   Keskustelun avasi Suomen Raamattuopiston vapaaehtoinen julistustyöntekijä Unto Pulkkinen, jonka isä tuli uskoon, kun poika oli 18-vuotias.
   Isän katseeseen tuli lempeys. Saman rakkauden katseen Pulkkinen näki myöhemmin hänelle todistaneiden nuorten silmissä.
   Katse puhutteli. Pulkkinen otti Kristuksen vastaan vuonna 1979.
   Pulkkinen puhui myös lapsuuden historiasta, joka kullakin on sisällään.
   – Se on elämän kauhea käsikirjoitus, josta Jeesus vapauttaa, Pulkkinen tähdensi. Pahasta kierteestä pääsee kuin pääseekin irti.

Juopon
elämää

Raamattuopiston vapaaehtoinen julistustyöntekijä, Pohjolan entinen vakuutusjohtaja Heikki Mäki-Pesola on elänyt pätkän elämää, josta ei puuttunut vauhtia eikä värivaloja.
   – Olin sisältä puliukko, mitä moni ei uskonut, sillä olin aina erinomaisen hyvin pukeutunut, Mäki-Pesola sanoo.
   Silti uralla kömmittiin jotenkuten eteenpäin.
   – Olen pettänyt, valehdellut ja varastanut. Surmannut en ole ketään, ellen sitten vaimoa henkisesti.
   – Lopulta en olisi jaksanut juoda, mutta oli pakko. Anonyymeihin alkoholisteihin oli kilometrin korkuinen kynnys, mutta se kynnys oli ylitettävä. Minun oli sanottava ääneen, että olin alkoholisti. Olin suossa, mutta en ymmärtänyt, että olin siellä Jumalan työharjoittelussa. Myöhemmin ymmärsin, että olin siellä Jumalan johdatuksessa siksi, että minun on sitten myöhemmin välitettävä viinan kirosta sanomaa: sinne ei ole pakko mennä ja sieltä pääsee pois – Jumalan armosta.

Mies on suojelija,
nainen hoivaaja

Aulis Vakkilainen puhui miehen ja naisen rooleista. Naiselle ei saa olla nykyään rajoja. He työskentelevät vaikkapa sotilaina ja poliiseina. Kaikki naiset eivät Vakkilaisen mukaan kuitenkaan halua olla moderneja ja rajattomia.
   Keski-Euroopassa 3,5 vuotta asuneen Vakkilaisen mukaan sikäläiset naiset saavat elää vapaammin ilman, että kokevat olevansa alistettuja mihinkään rooliin.
   Keskieurooppalaiset hämmästelevät Vakkilaisen mukaan suomalaisia naisia. He ovat älykkäitä ja määrätietoisia, ja kun he tulevat huoneeseen, he vievät ison tilan. Heitä ei pidetä oikein naisinakaan vaan kovina jätkinä.
   Vakkilainen arvelee, että suomalaisten naisten vahvuus johtuu sodistamme. Niiden aikana ja jälkeen naiset joutuivat ottamaan ison roolin.
   Hengellisissä yhteisöissä monelle naiselle on Vakkilaisen mukaan annettu tehtävä, joka on heidän harteilleen liian raskas.
   Useimmat miehet haluaisivat suojella, useat naiset hoivata. Miehen rooli on suojella yhteiskuntaa, isänmaata ja kristin­oppia, mutta he eivät aina kykene suojelijan tehtäväänsä edes kotona.

Maskuliinisuus
on miehessä parasta

Timo Pykälän mukaan maskuliinisuus on miehessä parasta: miehen hyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi oikeamielisyys, uskon puolesta taisteleminen ja heikkojen puolustaminen. Jos yhteiskunnasta puuttuu oikeanlainen maskuliinisuus, sille käy huonosti: heikkojen tilanne huononee, koska heillä ei ole enää puolustajaa.

Mies voimaantuu
kunnioituksesta

Yrjö Vilhusen mukaan mies haluaa suhteensa vaimoonsa olevan tasapainoinen ja kunnioittava. He rakastavat toisiaan ja palvelevat toista ja perhettä lahjoillaan. He myös tunnustavat omat heikkoutensa ja osaavat siksi olla toisilleen armollisia.
   Vilhunen toteaa, että mies saa vaimon osoittamasta kunnioituksesta ja arvostuksesta voimaa perheenpäänä toimimiseen. Kunnioituksen ja arvostuksen täytyy olla molemminpuolista.
   Miten mies löytää parhaiten roolinsa perheessä?
   – Kun ihminen löytää Jumalan luomisjärjestyksen, hän huomaa, että miehen ja naisen ei tarvitse olla samanlaisia, Vilhunen toteaa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 30/2013