Pääkirjoitus: Maailma monimutkaistuu, kasvattaminen myös

25.9.13

Pääkirjoitus
 

Maailma monimutkaistuu, kasvattaminen myös

Täysi salillinen Oulun hiippakuntapäivien osallistujia kuuntelee kaupunginteatterilla, kun pitkän tutkijanuran Tampereen yliopistossa tehnyt Matti Rimpelä maalaa karua kuvaa perheiden arjen muutoksesta: siitä, kuinka sukupolvet etääntyvät, työ kulkee kotiin, lapsen ajasta kilpaillaan, media ja viihde tunkevat päälle, elinympäristö laajenee globaaliksi…
   Rimpelä saa salin hörähtelemään muistelemalla omaa lapsuuttaan 1950-luvulla: viihteeksi riitti Markus-sedän radio-ohjelma tunnin viikossa ja Fantom-sarjakuva sanomalehdessä, mieleenpainuvaksi elämykseksi junamatka Kankaanpäästä Keravalle. Nykylapsi saattaa tulla kotiin vääntäen itkua: ”Kun me ei olla käyty edes Kiinassa!”
   Nopea yhteiskunnallinen muutos näkyy perheiden arjessa. Vanhemmuus ei Rimpelän mukaan ole hukassa, mutta maailma on muuttunut vaikeammaksi ja kasvattaminen siksi myös.
   Rimpelä muistutti, kuinka tärkeää lapsesta aikuiseksi kasvamisen taipaleella on jatkuvuus. Jatkuvuus on erityisen tärkeää muutamissa kasvuun liittyvissä kriittisissä ikävaiheissa. Rimpelä äimisteli, miksi 13–14-vuotiaat yläkouluikäiset pistetään kouluissa kiertämään luokasta toiseen kun lapset siinä iässä tarvitsisivat oman paikan – sen oman tutun luokan.
   Rimpelä arvostelee myös kasvatuksen suunnanmuutosta, jossa läheisyys on alettu korvata ammattiauttajilla. Hän väittää, että suurin osa lasten ja nuorten ongelmista tulisi autetuksi, jos lähellä olisi kuunteleva aikuinen.
   Kasvatus pitää ymmärtää osaamisen alueeksi, joka kuuluu kaikille lasten kanssa vuorovaikutuksessa oleville. Päivähoidon ja koulun aikuiset tai harrastusten ohjaajat eivät ehkä aina suoranaisesti rakasta jokaista kohtaamaansa lasta, mutta osaamista, jaksamista ja sitoutumista heiltä voi Rimpelän mukaan silti edellyttää.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 31/2013