Pääkirjoitus: Ystävänpalveluksia ja naapuriapua

4.9.13

Pääkirjoitus

Ystävänpalveluksia ja naapuriapua

Kukapa meistä ei olisi joskus tarvinnut ystävän tai naapurin apua.
   Kesälomareissun aikana kesäkukka-amppeli tarvitsee kastelijaa, postilaatikko tyhjentäjää. Ehkä tarvitset autoa vain kerran vuodessa ja silloin saat sen käyttöösi ystävältä? Tai kun tietokone tilttaa, tietoteknisesti lahjakas ystävä tulee hätiin.
   Itse olet saattanut tarjota muille herukkapensaitten antimia tai omenapuun ylijäämäsatoa. Kenties olet valokuvannut ystäväsi perhejuhlan tai vienyt puuropuolukat hänelle, joka ei enää itse metsään kykene.
   Ystävällisen eleen kohteena voi olla myös ventovieras. Esimerkiksi terveyskeskuksen päivystyksessä vuoroaan odottava ilahtuu sinne viemistäsi aikakauslehdistä.
   Piispansauvakävelyssä viime lauantaina eräs ihminen kertoi saavansa Rauhan Tervehdyksen, vaikka hänellä on mainoskielto. Mitenkö? Siten, että naapuri antaa hänelle omansa luettuaan sen ensin itse.
   Elämän ruuhkavuosissa tarpovalla on usein huono omatunto, kun työpäivän päätyttyä ei riitä paukkuja vaalia ystävyyssuhteita. Spontaani kyläily on katoavaa kansanperinnettä. Lasten arki voi olla ohjelmoitu niin täyteen harrastuksia, että aikaa ystävien tapaamiseen (muualla kuin harrastuksissa) ei jää.
   Joskus olen miettinyt, miltä tuntuu korkeaan ikään ehtineistä, joiden lapsuudenystäviä, myöhemmällä iällä saatuja ystäviä ja tuttavia alkaa nukkua pois.
   Ystävyyssuhteita voi onneksi syntyä vielä myöhemmälläkin iällä. Näin onnellisesti on tapahtunut esimerkiksi tähän lehteen jututtamalleni Anni Haloselle, joka ystävystyi itseään nuoremman Annen kanssa seurakunnan kurssilla. Nyt saman tien varrella asuvien naisten yhteydenpito on tiivistä.
   Kiimingin seurakunta selvittää loppuvuoden aikana, miten kotona asuvilla 81–89-vuotiailla menee. Kotikäyntien yhteydessä ikäihmisiltä kysellään yksinäisyydestä. Voisitko sinä ryhtyä ystäväksi vanhukselle?

Artikkeli on osa lehteä 28/2013