Pekka Helin: Bratz, raha ja rakkaus

18.9.13

Bratz, raha ja rakkaus

Yritin kerran päästä raamattupiiriin, mutta minua ei huolittu. Jo ehdotus sai raamattupiirin vetäjän silmät leimahtamaan. Nainen ajatteli, että tuollaista kummajaista ja erikoisuutta hänen ei tarvitse sietää. 
   Nainen erehtyi. Minusta tuli hänen tyttärensä kummi.
   Tutustuin naisen sulhaseen, joten tiemme kohtasivat sittenkin. Ystävyys syntyi nopeasti ja kun minua pyydettiin 17 vuotta sitten kummiksi, suostuin riemullisesti.
   En ole ollut hyvä kummi. En muista syntymäpäiviä enkä lähetä joulukortteja. Sen sijaan olen lahjonut kummitytärtäni kalliilla esineillä.
   Minulla ei ollut aavistustakaan millaisia lahjoja pienelle tytölle pitäisi ostaa. Useamminkin kuin kerran soitin lelu-osastolta tai kirjakaupasta kummilapseni äidille ja kysyin onko lapsella sitä tai tätä. Tykkäisikö hän tästä nukesta tai onko hän riittävän varttunut pelatakseen juuri tätä peliä.
   Nukeista minulle on eniten jäänyt mieleen Bratz, joka on jonkinlainen rönsyilevämpi versio Barbiesta. Kummilapseni tykkäsi kovasti Bratzeista. Ostin niitä monta.
   Kummityttäreni on jo nuori nainen, joten olen ratkaissut lahjapulmat antamalla hänelle rahaa. Vierailen perheessä useita kertoja vuodessa. Vierailut osuvat sunnuntaipäiville, joten varhain pyhäaamuna nostan automaatista 80 euroa ja ajan Ylivieskaan, jossa kummityttäreni perhe asuu.
   Bensan ostan jo edellisenä päivänä. Tärkeä matka hoidetaan pieteetillä.
   Kummilapseni pärjää hyvin koulussa sen enempää pingottamatta. Tyttö on niin älykäs ja lahjakas, että soisin hänen lyövän rahoiksi. Hyvä palkka on ammatinvalintakysymys.
   Voin keskustella kummilapseni kanssa kuin aikuinen aikuiselle. Se tuntuu hienolta ja olen varma, että kummilapseni jakaa tuntemukseni.
   Enää en leikillisesti aja kummityttöäni ja perheen muita lapsia omakotitalon ympäri huhuhuuta huudellen. Lapset saivat jännitystä ja huimaa menoa turvallisen aikuisen seurassa.
   Olen huomannut, että lapset mukavalla tavalla jännittävät aikuisia, joista he pitävät. Muuankin tyttö meni kummiaan pöydän alle piiloon tämän saavuttua vierailulle.
   Samanlaisia vinkeitä oli myös minun kummilapsellani. Tulin visiitille, mutta lapsi oli kaveriensa luona. Palattuaan kotiin tyttö kysyi toiveikkaasti, että onhan Pekka jo lähtenyt. Ei ollut.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 30/2013