Aatoksia: Jumalan kauneus

22.10.13

Aatoksia

Jumalan kauneus

Myönnän, syyllistyn itsekin usein länsimaalaisen teologian helmasyntiin. Yritän etsiä rationaalisia selityksiä uskoon liittyvissä asioissa, haluan saada järkiperäisiä selityksiä silloinkin, kun itse ymmärrän, ettei se ole mahdollista. Pohdinnoissa tulokset ovat enemmän tai vähemmän ontuvia. Onneksi en ole yksin tuskailuni kanssa. Jo lyhyt katsastus länsimaalisen teologiaan paljastaa, että se, mitä on tarkoitettu järkiperäiseksi rakennelmaksi ja oppikokonaisuudeksi on korkeintaan ”jotakin sinnepäin” ja hengellinen todellisuus pysyy enimmäkseen kätkettynä. Silti, yrityksiä tunnetaan lukemattomia.
   Olen viime aikoina erityisesti pohtinut, miksi esimerkiksi kauneus ei riitä uskon tueksi. En tarkoita ajatusta, jonka mukaan luomakunnan tai taideteoksen kauneus viittaisi jumalallisen luojaan. Kaikki, mikä on kaunista olisi kaunista joka tapauksessa. Luonnon kauneus ei riipu Jumalan olemassaolosta. Taideteosten mestarillinen estetiikkakin viittaa pikemmin taiteilijan kykyihin, kuin tuonpuoliseen. Kuten ateisti Richard Dawkins totesi, Shakespearen teokset todistavat vain kirjailijasta. Silti uskallan väittää, että Jumala on kauneus, tai pikemminkin, että Jumala tekee kauneudesta täydellisen.
   Maailmankaikkeus on kaunis. Jo pieni kotiplaneettamme, maapallo, on täynnä ihmeitä. Sen ulkopuolella, suuressa avaruudessa ei näy ihmisen turmeleva vaikutus. Tähdet, galaksit ja galaksien joukot oleskelevat tyhjiön keskellä ylväässä kauneudessaan, melkein muuttumattomina miljardien vuosien ajan. Voimakkaan kaukoputken läpi universumi paljastaa loistonsa. Hubble Space Telscopen valokuvat miljardien valovuosien päässä sijaitsevista kappaleista ovat esteettinen elämys näköaistille ja inspiraatio ajattelulle. Mutta kauneuden katseleminen ei automaattisesti johda hengellisen kehitykseen. Kuten kaikki yritykset todistaa Jumalan olemassaoloa, kauneusargumentitkin toimivat heille, jotka jo uskovat.
   Ajattelen mieluummin, että universumi on vielä kauniimpi Jumalan kanssa kuin ilman. Suuri, näkymätön ja loppujen lopuksi salainen voima lisää myös kauneutta kokonaisuuteen. Kun katselen mainitun teleskoopin kautta otettuja valokuvia ja ajattelen Jumalaa, kokemus ei ole pelkästään esteettinen. Se on myös henkeä salpaavan mystinen.

ÁRPÁD KOVÁCS
Kansainvälisen työn pappi

Artikkeli on osa lehteä 35/2013