Isoset perustivat lähetysrenkaan

9.10.13

Isoset perustivat lähetysrenkaan

Isosten lähetysilta Pulkkilan seurakuntatalossa viime viikon perjantaina. Lähetystyöntekijä Tapio Räisänen esittää tanakan kysymyksen:
   – Miksi lähetystyötä tehdään?
   – Lähetystyötä tehdään taivasta varten. Kirkko on olemassa, koska täällä kuollaan, vastaa Räisänen omaan kysymykseensä.
   – Tekin potkaisette vielä tyhjää, Räisänen huomauttaa isosille.
   Kansanlähetystä edustavat Tapio ja Helena Räisänen ovat Etiopian-lähettejä. He valmistivat isosille kanasta etiopialaisen juhla-aterian, joka syötiin sormin, kuitenkin suomalaisittain ruisleipään käärittynä.
   Pariskunta myös esitteli työtään selostuksin ja kuvia näyttämällä. Kesällä kävi muitakin lähettejä kertomassa työstään. Juuri tällaiset lähetystyön esittelyt innostivat isoset perustamaan lähetysrenkaan.
   Nuorisotyöntekijä Sirkku Palolan mukaan rippileirien kioskitoiminnasta jäi kesällä ylimääräistä rahaa, joka suunnataan lähetystyöhön.
   Nuoret päättivät perjantaina tukea kehitysvammaistyötä, mutta kohdetta ja maata ei vielä päätetty.

Isosiskokin on isonen

Ranttinen Meri Kallio haluaisi, että lähetysrengas tukisi vammaistyötä vaikkapa Tunisiassa.
   Hän ryhtyi isoseksi, koska isosiskokin on sellainen. Tehtävä kiinnosti Meriä muutenkin, koska hän on käynyt kirkossa niin harvoin.
   – Isosena voisi tällä tavoin vähän paikata kirkossa käymättömyyttä, Meri toteaa.
   Isokoulutukseen kuuluu muun muassa leikkikoulutusta. Opastusta annetaan esimerkiksi siihen, kuinka ujot ja yksinäiset saadaan mukaan osallistumaan.
   Merin oma rippileiri oli hänen mukaansa järjettömän hauska. Oli hyvää seuraa ja mieleen jäävää opetusta.
   Myös Marco Sudhom tulee Rantsilasta. Hänestä rippileirillä parasta olivat isoset, joten hän haluaa olla itsekin mahdollisimman mukava isonen. Kaveri, jolle voi kertoa kaiken.
   Sudhomin isä on Egyptistä. Siksi poika toivookin, että lähetysrenkaan tuotto ohjattaisiin Egyptiin.
   – Asiat eivät ole siellä ihan parhaalla mallilla.
   Marco on kiinnostunut Raamatusta ja käy kirkossa silloin kun se on mahdollista. Hän haluaisi nuorisotyöntekijäksi tai papiksi, koska nämä tekevät mahtavaa työtä.

Isosia koulutetaan kerhojen vetäjiksi

Siikalatvan seurakunnassa aiotaan kouluttaa isosia vetämään varhaisnuorten kerhoja.
   Ensimmäiset kaksi isosta toimivat jo kerhojen vetäjinä Rantsilassa. Toiveissa on, että tehtävään saadaan värvättyä enemmänkin isosia.
   Marco Sudhom on kerhon apuohjaaja, koska hänellä ei ole isosparia. Isoset eivät saa Palolan mukaan vetää yksin kerhoa.
   Marco vetää kahta kerhoa, josta toisesta hänellä on jo kokemusta.
   Nuorisotyönohjaaja Sirkku Palola ja lastenohjaaja Johanna Hietala ovat kerhotyössä mukana.
   – On haaveiltu, että saataisiin isosia ohjaajiksi, koska seurakunnan resurssit ovat niin pienet.
   – Jos isosia saataisiin koulutettua vetäjiksi, pystyisimme paremmin ohjaamaan ja jakamaan kerhoille materiaalia. Samalla isoset oppisivat tekemään työtä ja kantamaan vastuuta. Tämä kiinnittäisi heitä entistä enemmän seurakuntaan, Palola kertoo.
   Isoset saavat valmiit hartaudet, mutta heidän aloitteellisuuttaan ei torjuta. Ideat esimerkiksi askartelusta otetaan mielellään vastaan.
   Hietalan mukaan isoset alkavat pitää hänen kerhojaan Rantsilassa. Piippolan kerho alkaa heti, kun innokkaita kerholaisia löytyy. Kerholaiset ovat pääasiassa 6–10-vuotiaita.
   Hietala on talossa kerhoja pidettäessä, aivan viereisessä huoneessa, valmistelemassa ja suunnittelemassa kerhoja. Palolan mukaan isosia ei jätetä milloinkaan yksin.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 33/2013