Kaisa Anttila: Sossupummeista

16.10.13

Sossupummeista

Tuima.fi-verkkolehdessä esiteltiin viime viikolla Tatu, joka on valinnut elämäntavakseen työttömyyden ja toimeentulotuella elämisen. Hänelle tuhannen euron tuet riittävät mukavasti elämiseen helsinkiläisessä yksiössä. Päivänsä hän viettää pelaten pelejä ja hengaillen kavereidensa kanssa.
Himskatin sossupummit, jotka loisivat veronmaksajien rahoilla, huutavat lukijat. Tukien hakeminen tehdään vaikeaksi ja rahan saannista tehdään vastikkeellista, jotta nämä pummit saataisiin karsittua pois aitojen tuentarvitsijoiden joukosta.
Lopputuloksena on mahdoton viidakko, johon hätää kärsivät ja uupuneet hukkuvat nopeasti. Osa jää kokonaan ilman tuloja, koska ei osaa tai jaksa suunnistaa viidakossa tarpeeksi hyvin.
On vaikea arvioida, ketkä ovat niitä todellisia avun tarvitsijoita ja ketkä voitaisiin leimata sossupummeiksi. Emme voi oikeasti tietää, kenelle töiden hakeminen on vaikeaa esimerkiksi mielenterveyden ongelmista johtuen.
Edes he, jotka Tatun tapaan pröystäilevät vaivattomalla elämällään, eivät välttämättä kerro koko totuutta.
Seurakuntien diakoniatyöntekijöiden puheista olen ymmärtänyt, että elämäntapatyöttömyys on oikea ilmiö. He puhuvat esimerkiksi syrjäytymisen periytymisestä. Sillä tarkoitetaan sitä, että sosiaalitoimiston ja Kelan tuilla elävien vanhempien lapset jatkavat samalla tiellä kuin vanhempansakin. He oppivat jo nuorena, kuinka viidakkoveistä kuuluu tukiviidakossa käyttää.
Syrjäytyneistä puhuvat diakoniatyöntekijät ovat ensisijaisesti huolissaan siitä, mitä työtön ja toimeton elämä tekee ihmisille ja heidän läheisilleen. Syrjäytyminen, masennus ja päihteiden väärinkäyttö kulkevat usein käsi kädessä.
Työn hakeminen voi olla vaikeaa vaikka siksi, ettei usko olevansa sen arvoinen. Ei minua kukaan halua, en minä siihen kuitenkaan pysty, parempi jäädä kotiin, kun ei se kuitenkaan onnistu. Arvottomuuden tunnetta yritetään sitten turruttaa esimerkiksi viinan juomisella.
Tieten tahtoen tukien varassa elävät eivät ole lähellekään suurin menoerä yhteiskunnalle. Paljon enemmän harmia he aiheuttavat itselleen ja läheisilleen.
Koska sossupummien aiheuttamat ongelmat eivät ole ensisijaisesti taloudellisia, niitä ei myöskään korjata tukien saamista vaikeuttamalla. Ne korjataan puuttumalla oikeisiin syihin, kuten mielenterveysongelmiin ja päihteiden käyttöön. Se on ehkä kallista, mutta pitkällä tähtäimellä kannattavaa. Silloin nimittäin on mahdollisuus pelastaa myös seuraava sukupolvi.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 34/2013