Lukunurkka: Antero palaa takaisin

16.10.13

Lukunurkka
 

Antero palaa takaisin

Aina, lapsuudesta lähtien olen rakastanut maanantaita, tarkemmin sanoen maanantaiaamuja, noita ylösnousemuksen hetkiä. Koko maanantai on yhtä käärinliinoista irrottautumista, Lasaruksen vapautumista. 
   Näin kuvaa sisäisen maailman tuntemusoloaan Antero. Hän on juuri valmistunut 24-vuotiaana kuvataideakatemiasta ja saanut kutsun kotikaupungistaan Oulusta neuvottelemaan uuden kirkon alttaritaulun toteuttamisesta.
   Kirjailija-kuvataiteilija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen romaanisarjan uusin osa vie lapsuuden muistoihin, kipupisteisiin, oman identiteetin rakentumiseen ja vahvistumiseen. Se kertaa suomalaista kirkkohistoriaa, kirkkotaidetta, taidekäsitysten ristiriitaa ja erilaisuuden vaikeutta.
   Hei Antero, sitä minun piti vielä kysyä että paljonko meni kananmunia siihen temperaemulsioon?
   Pitkä on taival kirkon vihkimiseen ja alttaritaulun esittelemiseen. Se vaatii paljon taiteilijalta, millainen alttaritaulusta muotoutuu, mistä aiheesta. Vaikka hänellä on vaikeuksia seurakunnan päätöksentekijöiden kanssa, hänellä on myös onneksi tukijoita ja sukulaisia.
   Juuri valmistuneella on elämä edessään, miten päästä eteenpäin, miten kehittää itseään. Sattumalta hän saa suuren mahdollisuuden, ensimmäinen taidenäyttely ulkomailla, Tukholmassa. Taidenäyttelyssä hän tutustuu Gretaan. Tästä avautuu uusi maailma, uusien kokemusten tulva, irtautuminen uuteen maailmaan.
   Lisäksi häneltä pyydetään toinen alttaritaulu uuteen kirkkoon pääkaupunkiseudulle. Tästäkin seuraa mielipiteiden ja taidekäsitysten ristiriitaa, kokouksia kokousten perään.
   Antero rakentaa omaa taiteilija-identiteettiään kokemusten, taiteen, musiikin, tuntemusten kautta. Edelleenkin hän etsii ja tutkii, selvittelee ja ammentaa vaikutteita.
   Hannu Väisänen rakentaa uuden romaaninsa taidokkaasti ja omintakeisesti. Tapahtumat rullaavat, juoni hengittää, taiteilijan sisäinen maailma tulee tutuksi. Ilon ja surun värit maalataan näkyviin tunteikkaasti.
   Väisänen kuvaa näkyviin taitelijan silmin kirkollisen päätöksenteon kädenväännön ja silloisen kokouskulttuurin.     Romaani on neljäs osa omaelämäkerrallista romaanisarjaa.

JUHA VÄHÄKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 34/2013