Lukunurkka: Vegaani ja kristitty

9.10.13

Lukunurkka

Vegaani ja kristitty

Esseisti Antti Nylénin Tunnustuskirja on tilitys hänen uskostaan ja katsomuksistaan. Itse hän haluaa tunnustaa oman identiteettinsä kahdella sanalla: vegaani ja kristitty. Ensimmäisessä on kyse siitä, mitä hän tekee tai on tekemättä: hän ei syö eläimiä. Toisen hän sanoo kertovan siitä, mitä hänelle on tehty: hänet on kastettu.
   Nylén on katolinen kristitty, jolla on samanaikaisesti sekä kunnioittava että kriittinen suhtautuminen omaan kirkkoonsa. Hän kertoo olevansa katsomuksellisissa asioissa fanaattinen opillisuuden kannattaja. Mutta arvokysymyksiä hän pitää ”hämyisinä” ja toteaa inhoavansa sekä kaikkia arvoja että arvopuheita. Vaikuttaa siltä, että Nylénille on jäänyt hämäräksi se, miten kristillisessä uskossa oppi, elämä ja arvot nivoutuvat toisiinsa.
   Tunnustuskirjaa lukiessani iloitsen siitä, että kirjoittajalle armo on kirkastunut niin suurena asiana, ”ettei pitäisi sanoa enempää”. Joskaan hän ei malta jäädä tähän toteamukseen, vaan kehuu armoa ylimaalliseksi asiaksi, joka toteutuu myös maan päällä. Samoin kirjoittajalle on käynyt selväksi messun keskeinen asema kristityn elämässä, uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen kattavuus ja riittävyys.
   Kasteen merkityksen korostaminen on ekumeenisestikin ilahduttavaa. Nylén kastettiin hänen lapsuudessaan luterilaisessa kirkossa, sen jälkeen hänen perheensä erosi kirkosta, ja kirjoittaja liittyi katoliseen kirkkoon kolmikymppisenä.
   Nylén ei pidä siitä, että häntä määritellään – minkä takia olisi voinut toivoa häneltä pidättyvyyttä sen suhteen, miten hän määrittelee toisin ajattelevia.
   Nuorella esseistillä on erinomainen taito kirjoittaa. Vaikken pysty seuraamaan kaikessa hänen logiikkaansa, ihailen hänen verbaalisuuttaan. Parhaimmillaan Nylénin taidot ovat hänen kirjoittaessaan oudosta kutistumisesta, kulutuskulttuurin sitomasta ihmisestä, joka sokeutuu näkemästä elämän suuruutta ja rikkautta.

VEIJO KOIVULA

Artikkeli on osa lehteä 33/2013