Osittain rakennustelineiden peitossa ollut linnankirkon ovi

Lutherstadt Wittenberg valmistautuu vuoteen 2017

9.10.13

Lutherstadt Wittenberg valmistautuu vuoteen 2017

Keskiaikaisessa saksalaiskaupungissa kaikki tuntuu pyörivän yhden miehen ympärillä. Nimi Luther pomppaa vastaan kaikkialla.

Vuodesta 2017 tulee merkittävä virstanpylväs noin 64 miljoonalle evankelisluterilaiselle.
   Sen huomioivat myös kaikki historiasta ja varsinkin kirkkohistoriasta kiinnostuneet.
   Neljän vuoden kuluttua tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun uskonpuhdistus alkoi.
   Ihan tarkkana lähtölaukauksena pidetään päivämäärää 31.10.1517, jolloin Martti Luther (1483–1546) naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen.
   Niissä hän tuomitsi paavi Leo X:n käynnistämän anekaupan ja katolisen kirkon korruption.
   Saksalle vuosi 2017 on merkittävä, käänsihän Luther ensimmäisen kansankielisen Raamatun kreikan kielestä juuri saksaksi.
   Erityisen tärkeä vuosiluku on kahdelle saksalaiskaupungille, joissa on jopa kaupungin nimen eteen lisätty maininta Lutherin kaupungista: Lutherstadt Eisleben ja Lutherstadt Wittenberg.
   Molempien kaupunkien uskonpuhdistajaan liittyvät kohteet ovat UNESCOn maailmanperintölistalla, kuten myös Wartburgin linna, missä Luther valeasussa ja valenimellä käänsi Uuden testamentin.
   Molemmat nimikkokaupungit sijaitsevat Saksi-Anhaltin osavaltiossa. Niiden keskinäinen etäisyys on 115 km. Täsmälleen sama matka on Berliinistä Wittenbergiin.
   Eislebenistä löytyvät Martti Lutherin synnyintalo ja kuolintalo.
   Wittenbergissä taas hän naulasi teesinsä sekä poltti paavin bullan, jolla hänet uhattiin julistaa pannaan eli kirkonkiroukseen.
   Siellä hän meni naimisiin nunna Katariina von Boran kanssa, ja sinne hänet on myös haudattu. Vanhassa mustassa luostarissa, jonka vaaliruhtinas lahjoitti Lutherille vuonna 1532 ilman mitään velvoitteita, sijaitsee Lutherhaus-koti- ja uskonpuhdistusmuseo.
   Siellä on nähtävänä aidosti kalustettu asunto, jossa Luther työskenteli ja asui kuusilapsisen perheensä kanssa.

Agricola oli yksi Lutherin oppilaista

Wittenbergistä tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, jonne kerääntyi oppilaita ympäri Eurooppaa. Yksi heistä oli Suomen uskonpuhdistaja ja suomen kielen isä, Mikael Agricola. Lutherhausin seinässä, Katariinan miehelleen lahjoittaman oven lähettyvillä, on laatta, joka kertoo suomalaisreformistin opiskelleen siellä vuosina 1536–1539.
   Wittenbergissä on näyttävästi esillä myös Lutherin merkittävin työtoveri, Philipp Melanchthon (1497–1560).    Hänellä on oma nimikkomuseonsa. Melanchthon on saanut Lutherin tavoin viimeisen leposijansa linnankirkosta.
   Hän on suurelle yleisölle tuiki tuntematon. Hän on kuitenkin luonut perustan luterilaisten kirkkojen sisäiselle rakenteelle ja evankelisten pappien koulutukselle.
   Hän on muuten yksi kolmesta patsaasta Helsingin tuomiokirkon kirkkosalissa, kaksi muuta ovat Luther ja Agricola.
   Lisäksi Wittenbergistä löytyy tuon ajan tärkeän taidemaalarin, Lucas Cranach vanhemman kotimuseo. Cranach on ikuistanut moneen tauluun Lutherin ja maalannut myös kaupunginkirkon alttaritaulun.

Viidessä tunnissa kaikki tärkeät paikat

Wittenbergiin on helppo matkata junalla Berliinistä.
   Junatyypistä riippuen matka kestää puolesta tunnista tuntiin. Lähtöjä on useampia, mutta jos lähtee ensimmäisellä junalla ja palaa viimeisellä (rautatieasemalta on vartin kävelymatka keskustaan), perillä oloaikaa jää viisi tuntia. Se riittää pintaraapaisuun.
   Vierailin Wittenbergissä toukokuussa. Olin liikkeellä sananmukaisesti hyvän sään aikaan, sillä kesäkuussa Saksaa piinanneet suurtulvat huuhtoivat myös Elbe-joen rannalla Wittenbergin laitamia. Historiallinen keskusta välttyi vesivahingoilta.
   On helppo uskoa, että kaupungin johto huokaisi helpotuksesta. Vuosi 2017 on yllättävän lähellä, ja työtä takuulla riittää paikkojen kohentamisessa ilman vesivahinkojakin.
   Aluksi kaupunkiin tutustuessa harmitti, kun kaksi keskeisintä kohdetta olivat rakennustelineiden valtaamina, eikä linnankirkkoon edes päässyt sisälle.
   Harmi laimeni kummasti, kun jälkeenpäin seurasi kotisohvalta pahentuvaa tulvatilannetta.
   Keskiaikainen, kaunis Wittenberg olisi jo sinällään käymisen arvoinen, vaikkei siihen sisältyisikään tätä historiallista latausta.
   Hyvin pian kävi selville, että kaupunki pyörii vain yhden miehen ja nimen ympärillä. Luther-sana ja kuva pomppasivat vastaan hyvin monissa– eikä aina niin uskonnollisissakaan – yhteyksissä.

Kolme ”pakollista” käyntikohdetta

Evankelis-luterilaisesta näkövinkkelistä katsottuna kolme osoitetta on sitä kovinta ydintä. Lutherhausista oli jo edellä puhetta. Kotimuseossa pääsi näkemään osapuilleen kaiken olennaisen, vaikka jonkinlaista työmaarajausta sielläkin oli.
   Sen sijaan linnankirkko oli yleisöltä suljettu ja Lutherin hauta jäi näkemättä. Kuuluisa ovi sen sijaan näkyi rakennustelineiden välistä.
   Kirkossa, joka on 1800-luvun lopulla uusittu uusgoottilaiseen tyyliin, pidettiin vuonna 1512 Lutherin juhlallinen tohtoripromootio.
   Viittä vuotta myöhemmin Luther kiinnitti väittelyhaasteeksi tarkoitetut teesinsä kirkon pääoveen otsikolla ”Tohtori Lutherin väitöskirja synninpäästöstä”.

Tunnettu ovi tuhoutui tulipalossa 1760
Maailman ehkäpä tunnetuin ovi ei ole alkuperäinen. Vuonna 1760 tulipalossa tuhoutunut ovi korvattiin vuonna 1858 pronssisella ovella, johon teesejä on kaiverrettu.
   Myös kaupunginkirkko oli remontissa, mutta sinne sentään pääsi sisälle jotakin näkemään.
   Tämä kaupunkiseurakunnan kirkko eli Pyhän Marian kirkko tunnetaan Martti Lutherin saarnakirkkona.
   Tässä pyhäkössä pidettiin ensi kertaa kansankielinen messu saksaksi ja siinä jaettiin ensi kertaa seurakuntalaisille ehtoollinen molemmissa muodoissa, sekä leipä että viini. Sen tähden tästä kirkosta on tullut uskonpuhdistuksen äitikirkko.
   Joidenkin insinöörien ja tekniikan ihmisten mielestä Wittenbergissä on syntynyt Lutheriakin merkittävämpi suuruus, Wilhelm Eduard Weber (1804–1891). Hän oli rakentamassa ensimmäistä sähkömagneettista lennätintä vuonna 1833.
   Weber osoitti, että sähköstaattisten ja sähködynaamisten yksiköiden suhde tuotti vakion, joka on yhtä kuin valon nopeus. Siitä saivat alkunsa modernin sähkö- ja kommunikaatiotekniikan kulmakivet.
   Yksi yhteinen nimittäjä maailmaa mullistaneilla Wittenbergin kuuluisilla miehillä sentään oli: valoilmiö ja sähköinen purkaus.
   Luther nimittäin säikähti lähelle osunutta salamaniskua niin, että rukoili vuorimiesten suojelupyhimystä Annaa, että jos hän tästä selviää, hän ryhtyy munkiksi ja menee luostariin.
   Näin Luther tekikin ja päätyi sieltä eri vaiheiden jälkeen luostarin edustajana Roomaan näkemään paikanpäälle räikeää anekauppaa: ”Kun raha kirstussa kilahtaa, niin sielu kiirastulesta vilahtaa.”
   Loppu onkin sitten (kirkko)historiaa.

MIKKO IHALAINEN

Artikkeli on osa lehteä 33/2013