Suntion sunnuntai ei lopu kirkkokahveihin

16.10.13

Suntion sunnuntai ei lopu kirkkokahveihin

Suntiolla on hyvin merkittävä, mutta suhteellisen näkymätön osa seurakunnan ja kirkon toiminnassa. Tuiran seurakunnan suntio Juha Mäkivierikko toteaa, että silloin tietää tehneensä hyvää työtä, kun kukaan ei huomaa mitään.

Suntion eli seurakuntamestarin tavallista työpäivää tai -viikkoa on vaikea määritellä, sillä työ koostuu monista vaihtelevista, pienemmistä ja suuremmista tehtävistä.
   Mittareiden lukemisesta, ulkoalueiden tarkistamisesta ja siivoamisesta, talvisin lumitöistä ja hiekoittamisesta – niistä ja paljon muusta on suntion työpäivät tehty.
   Seurakuntamestari on ikään kuin kirkon talonmies, joka pitää huolen siitä, että tilat ovat kunnossa ja toiminta sujuu mutkattomasti.
   – Meillä on kiinteistöhuollon tekemä listaus asioista, jotka täytyy hoitaa kuukausittain. Siihen kuuluvat muun muassa lamppujen tarkistus ja vaihtaminen, kattojen ja rännien puhdistus sekä hälyttimien tarkistus, Pyhän Tuomaan kirkossa työskentelevä Juha Mäkivierikko luettelee.
   Isommat korjaukset ja muut työt, joita suntio ei pysty itse tekemään, hoitaa seurakuntayhtymän kiinteistöpalvelut.
   – Yhteistyömme toimii hyvin. Viimeksi he kävivät täällä korjaamassa kirkonpenkkien listoja.

Jokaisella on
oma tyylinsä

Näkyvin osa seurakuntamestarin työtä on jumalanpalveluksen valmisteleminen. Siihen liittyy kuitenkin paljon sellaista, mitä seurakuntalaiset eivät tiedä.
   – Se, mitä seurakuntalaiset yleensä tietävät ja näkevät, on esimerkiksi virsien merkitseminen sekä kolehdin kerääminen. Yleensä olen myös ovella kirkkoväkeä vastassa.
   Ennen jumalanpalvelusta seurakuntamestari tarkistaa tilat ja valmistelee kirkkosalin. Pyhän Tuomaan kirkossa osa kirkkosalista on välillä seurakuntasalina, jota käytetään muun muassa muistotilaisuuksiin, perhejuhliin ja koulutuksiin. Jumalanpalvelusta varten tuolit täytyy järjestää uudestaan.
   Suntio laittaa esille kynttilät ja oikean väriset kirkkotekstiilit sekä kukat, valmistelee ehtoollispöydän ja asettelee pikarit alttarin reunalle.
   – Aluksi minulla oli puvuntakin taskussa muistilista, josta pystyin tarvittaessa tarkistamaan, että kaikki tulee tehtyä oikein. Nykyisin en enää tarvitse listaa.
   – Jokaiselle suntiolle muodostuu omanlaisensa tapa työskennellä. Minä lähden liikkeelle alttarilta, Mäkivierikko kertoo.

Aina valmiina
olemaan avuksi

Jumalanpalveluksen aikana suntio tarkkailee tilaisuuden sujumista sivummalta ja huolehtii, että kaikki pääsevät ehtoolliselle.
   – Autan tarvittaessa vanhempaa väkeä, jos liikkuminen on hankalaa. Katson myös, etteivät esimerkiksi rippikoululaiset räpellä kännyköitä jumalanpalveluksen aikana.
    Myös sairaskohtauksien varalta täytyy olla valppaana.
   – Vaikkapa konfirmaation aikana saattaa joku nuori pyörtyä. Se ei ole mitenkään tavatonta, ja silloin täytyy olla valmiina ottamaan kiinni. Huonovointisille viedään tuoli tai laitetaan heidät sakastiin pitkälleen.
   Seurakuntamestarin työ on kokonaisvaltaista palvelutyötä, jossa huolehditaan sekä seurakunnan tiloista että seurakuntalaisista itsestään.
   Myös kellojen soitto kuuluu suntiolle.
   – Onneksi se tapahtuu nykyisin nappia painamalla. Ei sentään tarvitse naruissa roikkua, Mäkivierikko hymyilee.
   Jumalanpalveluksen jälkeen, kun vapaaehtoisten valmistamat kirkkokahvit on juotu ja seurakuntalaiset lähteneet, suntio palauttaa tilat entiselleen ja laskee kolehdin.
   – Moni ei tiedä sitä, että minä myös pesen ja kuivaan käsin messussa käytetyt ehtoollispikarit.
   Siinä riittääkin työtä, sillä pikareita on kaikkiaan noin 250. Useimmissa messuissa kaikkia ei tarvita, mutta suuremmissa juhlissa pikarit ovat loppuneet kesken.
   – Sellaisiin tilanteisiin varaudutaan aina etukäteen siten, että ehtoollista tarjotaan myös intinktiona, eli leipä kastetaan isossa ehtoollismaljassa.

Ammatinvaihdolla
lisää vapaa-aikaa

Juha Mäkivierikko nauttii työstään suntiona. Työ on vaihtelevaa ja sitä voi tehdä joustavasti, itse oman aikataulunsa suunnitellen.
   – Kunhan kaikki työt tulee tehtyä ajallaan, niin tehtävät voi järjestellä itselleen mielekkäällä tavalla. Kaiken lisäksi pidän kovasti asiakaspalvelutyöstä, ja työtiimimme on erittäin hyvä.
   Vaihtelua työhön tuo myös se, että seurakuntamestarit tuuraavat toisiaan lomien aikana, jolloin työpiste vaihtuu kirkosta toiseen.
   – Kiirettä pitää eniten joulun aikaan, kun seurakunnan tapahtumia ja jumalanpalveluksia on paljon.
   Mäkivierikko on toiminut suntiona viitisen vuotta. Aiemmin hän työskenteli VR:n junamiehenä. Sitä hän ehti tehdä 32 vuotta.
   – Suurin syy ammatinvaihtoon oli se, että halusin pois vuorotyöstä. Hyvä ystäväni, pastori Seppo Viljamaa totesi, että sopisin hyvin suntioksi. Siitä ajatus sitten lähti.
   Mäkivierikko suoritti seurakuntamestarin ammattitutkinnon työnsä ohessa. Se kävi mutkattomasti, sillä opiskelu tapahtui Raudaskylän Kristillisessä Opistossa monimuotokoulutuksena.
   – Siihen kuului kolme lähiopetuspäivää kuukaudessa. Opintoihin sisältyvät harjoittelut suoritin lomien aikana. Kun on ollut valtion töissä pitkään, on myös pitkät lomat, joten se sujui näppärästi.
   – Palkkahan tässä työssä on pienempi kuin edellisessä, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa.
   Nyt Mäkivierikolla on aikaa myös harrastuksille. Hän valmentaa 6–7-vuotiaiden tyttöjen jalkapallojoukkuetta.
   – Omat tyttäreni pelaavat siinä, joten saan viettää aikaa myös heidän kanssaan, Mäkivierikko toteaa tyytyväisenä.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 34/2013