Tuttu, samalla uudenlainen Tuira

16.10.13

Tuttu, samalla uudenlainen Tuira

Kirkkoherran tehtävä on mahdollistaa, että Jumalasta jää jälki seurakuntalaisiin, tiivistää Tuiran kirkkoherrana vuodenvaihteessa aloittava Niilo Pesonen.
   Myös jokaisesta kirkkoherrasta jää jälki seurakuntaan ja työyhteisöön.
   – Mutta mitä suurempi seurakunta, sitä pienempi jälki. Joka vuosi Tuiran seurakuntaan muuttaa 5 000­ ihmistä ja seurakunnasta muuttaa pois 5 000 ihmistä. Se on iso liike, tietää seurakunnan vastikään eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Hannu Ojalehto.

Toimitilojen turvaamisessa
riittää haastetta

Minkälaisen seurakunnan Pesonen saa Tuirassa johdettavakseen? Tutun, mutta samalla uudenlaisen.
   Sen jälkeen kun Tuirassa kasvanut ja seurakunnan pappina kymmenkunta vuotta toiminut Pesonen lähti hiippakuntadekaaniksi, seurakunnan pohjoiskulmalle on rakennettu kaksi kokonaan uutta asuinaluetta, Ritaharju ja Kuivasranta. Lisäksi länsiosassa on rakennettu Toppilansalmea kahta puolta.
   Ojalehdon mukaan seuraajalle jää isoksi haasteeksi turvata, että seurakunnan pohjoisilla alueilla on toimitilat jatkossakin.
   Seurakunnalle suunniteltiin pitkään tiloja Ritaharjun monitoimikeskukseen, mutta hanke kariutui kalkkiviivoilla.
   Nyt seurakuntayhtymä tasapainottaa taloutta ja tässä yhteydessä mietitään uudelleen toimitilojen omistusta. Esillä on ollut luopuminen Pateniemen ja Rajakylän seurakuntakodeista.
   – Ennen kuin mistään tiloista luovutaan, pitää osoittaa tilat, joissa seurakunta voi jatkossa toimia, Ojalehto korostaa.
   Se, että Tuira on suuri kaupunkiseurakunta, tuo mukanaan sekä hyvää että huonoa. Esimerkiksi kirkosta eroaminen on ollut voimakasta, koska alueen väestö on nuorta.
   Oulussa seurakunnat lähettävät kirjeen kirkosta eronneille. Viime vuodet asioita hiippakunnan ja kokonaiskirkon kannalta katsellut Pesonen pitää kirjeellä lähestymistä hyvänä asiana.
   – Kaikenlaiset tasa-arvoiset ja keskusteluun pyrkivät yhteydenotot ja kohtaamiset ovat hyväksi. Kirkko on ihmisten lähestymisessä joskus turhan varovainen.

Toimintamuodot
muuttuvat, sanoma pysyy

Tuiran seurakunnassa on jo siirretty painopistettä siihen suuntaan, että ihmisiä kohdataan siellä missä he jo valmiiksi ovat.
   – Esimerkiksi lapsi- ja perhetyötä tekevät käyvät säännöllisesti pitämässä pikkukirkkoja päivähoidossa tai perhepäivähoidossa oleville lapsille, Ojalehto antaa esimerkin.
   – Tuiralla on vähemmän neliöitä kuin muilla Oulun seurakunnilla. Se on jo ohjannut hakemaan jalkautuvia toimintatapoja.
   Pesonen uskoo, että jatkossa seurakunta etsii uusia kohtaamistapoja ja uusia, seurakunnan arvopohjaan sopivia yhteistyökumppaneita vielä nykyistäkin hanakammin.
   – Kirkon pitää olla enemmän läsnä ihmisten arjessa, Pesonen tiivistää.
   – Kirkko on nyt erilainen kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Toimintatapoja on välillä päivitettävä, mutta sanoma pysyy. Meillä kirkkona on valtavan hieno, vapauttava armon sanoma. Siitä meidän on pidettävä kiinni.
   Toimintamuodoista riippumatta haasteeksi jää, miten sanoma osataan välittää ymmärrettävästi ja puhuttelevasti.
   – Sehän on ollut kirkon tehtävä 2 000 vuotta, Pesonen jatkaa.

Kirkko on taho,
jolla on aikaa

Elämänrytmin muutos on puskenut kirkkoonkin. On luotu twitter-viestin mittainen saarna ja puolentunninmessu, joissa saarna saa kestää 2–3 minuuttia.
   – Äärilaidat etääntyvät: toisaalla ovat hektisyyttä, toisaalla hiljaisuutta kaipaavat. Hiljaisuuden kaipuun puolella kirkko on perinteisesti ollut vahvempi, Ojalehto näkee.
   – Toiset lukevat mieluummin kaikessa rauhassa kirjan läpi. Toiset selaavat tietokoneen näytöltä mielenkiintoisen pätkän sieltä, toisen täältä, Pesonen vertaa.
   – On sanottu, että kirkko on vastavoima hektisyydelle. Ihminen tarvitsee lepoa ja rauhaa ja pyhän kokemusta. Kirkon vahvuus on kutsua ihmistä pysähtymään. Pohtimaan itseään ja elämän tarkoitusta. Sitä ei ihan hetkessä ratkaistakaan, Pesonen miettii.
   – Ihmisen kohtaaminen ei voi tapahtua nopeasti ja kiireen kanssa. Toivottavasti kirkko olisi se taho, jolla on aikaa ihmiselle. Ainakin Jumalalla on, senhän me tiedämme.

Maallikkouden
merkitys kasvaa

Pesonen sanoo ilahtuneena huomanneensa, kuinka maallikkouden merkitys on viime vuosina kasvanut Tuiran seurakunnassa. Maallikko pääsee esimerkiksi ehtoollisavustajaksi jumalanpalvelukseen.
   – On tärkeää, että seurakuntalaiset voivat osallistua voimiensa ja halunsa mukaan.
   – Samalla pitää muistaa, että jokainen on ihan kunnon kristitty, vaikka ei haluaisi eikä ehtisi hoitaa vapaaehtoistehtäviä seurakunnassa, Niilo Pesonen muistuttaa.

MINNA KOLISTAJA
 

Artikkeli on osa lehteä 34/2013